Jalkapallon naisten MM-kisat Kanadassa

Fifa rypee skandaalien keskellä, mutta onneksi pallo pyörii pelikentillä. Champions Liigan huippufinaalin jälkeen katseet kääntyvät Naisten MM-kisoihin, jotka pidetään tänä kesänä Kanadassa. Ne jotka älähtävät, kun kuulevat sanat jalkapallo ja naiset, heidän on nyt hyvä mahdollisuus päivittää käsityksiäänsä huippunaisjalkapallosta. Peli on vauhdikasta ja taitavaa ja YLE näyttää kisoista 22 peliä ja vaikka Suomi ei kisoihin päässytkään, kannattaa katsoa! Totta kai suorittamisessa on fysiikasta johtuvia eroja, mutta on myös se suuri ero, ettei naisten peleissä nähdä näyttelemistä eikä vastustajaa kunnioittamatonta aggressiivisuutta. Jos siis joku haluaa nähdä ”kissatappeluita”, joutuu tyytymään jatkossakin vain Suareziin ja Chielliniin väliseen jatkuvaan sääntöjen vastaiseen pelaamiseen ja puremisiin, muut voivat kääntää katseet Champions Liigan finaalin jälkeen Kanadaan.

Kisojen nettisivut löytyvät Fifan sivujen alta

http://www.fifa.com/womensworldcup/index.html

Kun ruotsalainen Andree Jeglertz valittiin 5 vuotta sitten Suomen naisten maajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi, odotukset olivat korkealla. Olihan Jeglertz valmentanut Umeån Ruotsin mestariksi ja toiminut maailman ehkä parhaan naisfutarin Martan valmentajana. Jeglertz on esikuntineen tehnyt monia hyviä rakenteellisia uudistuksia Suomen tyttö- ja naisfutikseen, mutta itse naisten maajoukkueen kanssa tulokset ovat olleet perin laihoja. EM-lopputurnaukseen Ruotsiin vuonna 2013 vielä päästiin, mutta pelit siellä olivat kaikkea muuta kuin hienoa jalkapalloa. Jälkikäteen voidaan toki jossitella, että jatkopaikka jäi vain maalin päähän ja ratkaisevan pelin vikalla viidellä minuutilla ja yliajalla, kun Suomi koko turnauksessa hetken pelasi (!), oli Heidi Kivelällä paikka, mutta laukaus meni valitettavasti ohi. Oikeasti oltiin muista maista huolestuttavan kaukana tai oikeastaan masentavinta oli se, ettei edes yritetty pelata.

Suomen päävalmentaja Andree Jeglertz

Hyvän valmentajan merkkihän on se, että hän osaa valita taktiikkansa juuri omalle joukkueelle sopivaksi. Suomen taktiikaksi oli valittu opportunistinen puolustaminen ja kova kestävyyskunto, jonka avulla yritettiin iskeä viimeisellä vartilla. Ensimmäisessä pelissä se tuotti 0-0 tasurin Italiaa vastaan, vaikka laukaukset pelissä olivat 3-16, toisessa pelissä Ruotsi antoi meille ”äidinkädestä” 0-5 (laukaukset 4-29) ja viimeisessä pelissä Tanskaa vastaan taisteltiin 1-1 tasuri, vaikka taas itse pelissä oltiin ottavana osapuolena kuten laukaukset 6-28 taas kertovat. Tuloksellisesti siis kelpo suoritus: kaksi tasuria ja tappio; pelillisesti… niin ei siis edes uskallettu yrittää pelata. Suomella oli kolmessa pelissä yhteensä 3 laukausta maalia kohti! Vaikka Kanadan lopputurnaukseen pääsi ennätysmäärä maita (24), kisat jäivät Suomen osalta vain haaveeksi. Samassa karsintalohkossa ollut Ranska ei ollut lähellekään yllätettävissä ja myös Itävalta ajoi lopulta Suomen ohi, vaikka kotona se vielä voitettiin 2-1, vieraissa tuli takkiin 1-3.

MyCoazh Results-kuva MM-karsintaottelusta Suomi – Ranska

Miksi suomalainen naisfutis junnaa paikallaan? Sveitsi voitettiin vielä muutamia vuosia sitten, nyt se on kisoissa. Lähes 10 pykälää heikommalla Fifa-rankingsijalla oleva Puola kävi keväällä pyörittämässä 1-3 voiton harkkapelissä Eerikkilässä. Syitä on varmasti monia, mutta koko päävalmentaja-aikakaudellaan Jeglertz ei ole saanut Suomen keskikenttää toimimaan. Maalivahtipeli on maailman huipulta kuten Tinja-Riikka Korpelan valinta maailman 4. parhaaksi tai viime kauden Saksan mestaruus Bayern Munchenin ykkösmaalivahtina kertovat. Toppareiden suhteen ollaan ongelmissa, kun Maija Saari on vasta toipumassa polvivammastaan, laitapakit Tuija Hyyrynen, Katri Nokso-Koivisto ja Emma Koivisto hoitavat hommiaan tyydyttävästi, keskikenttä floppaa Emmi Alasta lukuunottamatta pahasti ja hyökkäyksessä on ollut kolmen (!) polvivamman kolhiman Linda Sällströmin mentävä aukko. Missä siis vika, eikö Suomesta löydy tarpeeksi hyviä naisfutareita? Ehkä ongelma on Helmareihin liittyvä julkinen salaisuus: Helmareihin pääsee helpommin jos on ”flytande svenska”. Jo ennen nykyistä päävalmentajaa ja nytkin on jostain syystä ruotsinkielisillä ollut yliedustus naisten maajoukkueessa. Ainakaan millään pelillisillä kriteereillä tai onnistumisilla valintoja linjalla Annika Kukkonen, Anna Westerlund ja Adelina Engman ei voi perustella, eikä varsinkaan heidän ”kausikorttiaan” avaukseen. Ennen tämä ruotsinkielisten dynastia sentään osasi myös pelata ja osa oli oppinut kielen Ruotsissa pelatessaan vai mitä sanotte listasta: Laura Kalmari, Anne Mäkinen, Annica Sjölund, Jessica Julin ja Sanna Valkonen.

Vuosi sitten Suomen 20-vuotiaiden naisten maajoukkue oli U20 MM-lopputurnauksessa samoilla Kanadan tekonurmikentillä pelaamassa. Toiveita siis paremman tulevaisuuden suhteen ehkä on, vaikka kyyti olikin pikku-Helmareille kylmää: tappiot kaikissa kolmessa alkulohkon otteluissa. Ainut pelaaja, joka suomalaisista säväytti, oli ex-kahden lajin urheilija Juliette Kemppi kolmella maalillaan.

Results-kuva ottelusta Suomi TU20 – Kanada

Kanadan kisojen suurimpia suosikkeja ovat Fifa-rankingin kärkimaat USA, Saksa, Ranska ja Japani, mutta toki myös kotijoukkue Kanadalla, Ruotsilla ja Norjalla on sanansa sanottavana, eikä Englantia, Nigeriaa, Brasialiaa ja ehkä Espanjaakaan kannata unohtaa. Huippupelaajia, joista voi ottaa mallia, on vaikka muille jakaa. Brasilian Marta on ehkä edelleen maailman taitavin naisjalkapallon pelaaja. Hänessä yhdistyy huikaiseva taito ja peliäly, riittävä nopeus ja pienestä koostaan huolimatta myös vahvuus. Martaa ei hevin tönätä pallollisenakaan nurin. Espanjaa pitää pystyssä Veronica Boquet, jonka pallonkäsittely ja pelinluku ovat myös aivan maailman huippua.

Saksan joukkueesta ei heikkoa lenkkiä löydy ja mallia voi ottaa huippukärkipelaajista Dzsenifer Marozsanista, Anja Mittagista, Celia Sasicista, joka tunnettiin aikaisemmin Mbabina tai keskikentältä Lena Goesslingistä, puolustuslinjan Saskia Bartusiakista tai Annike Krahnista tai sitten maalivahti Nadine Angererista, joka valittiin muutama vuosi sitten ensimmäisenä maalivahtina maailman parhaaksi naispelaajaksi. Kisat ovat myös Saksan päävalmentajalle Silvia Neidille jäähyväiskisat ja tavoite on varmasti päättää maajoukkuevalmennusura mestaruuteen. Saksa hoitaa kaikista maajoukkueista parhaiten valmentamisen ja palautumiset turnausolosuhteissa, johon tekonurmialusta tuo varmasti oman uuden haasteen.

Ranskan joukkue saattaa näissä kisoissa yltää vaikka mestaruuteen asti, sen verran kovia pelinaisia heillä on asettaa jokaiselle pelipaikalle. Edelleen Louisa Necibin oivaltavia murtosyöttöjä on ilo katsella, kuten oli jo 2009 Naisten EM-kisoissa Ratinassa eikä Gaetane Thineyn oikea-aikaisissa juoksuissa ja viimeistelytaidossa ole moitittavaa. Ranskan puolustusta dominoi Laura Georges. Englannin ”vanhat leidit”, jotka tiputtivat Suomen 2009 EM-kisojen jatkopeleistä 2-3 voitolla jaksavat edelleen. Alex Scott, Fara Williams Karen Carney, Casey Stoney ja Eniola Aluko, jonka ratkaisevan 1-3 maalin Suomen huippukeskikenttäpelaaja, nykyinen naisten majun valmentaja Anne Mäkinen ainakin muistaa: heti Suomen 1-2 kavennusmaalin jälkeen Aluko käytännössä käveli Suomen puolustuksen läpi, kun keskikentän pohjalla pelannut Mäkinenkin ennakoi vain syöttösuuntien katkoa. Harmittava virhe sekä Suomelle että Mäkiselle, joka pelasi aivan huikeat kisat, mutta se oli myös oiva esimerkki kuinka ”raaka” peli jalkapallo on. Suomi hallitsi tätä puolivälieräpeliä ja olisi ansainnut pelistä jopa voiton, mutta tämä yksittäinen hetken nukahdus maksoi jälkikäteen viisastellen jatkopaikan.

Ruotsilla on ennen kisoja ollut loukkaantumishuolia ja maailman yksi kokeneimmista ja meritoituneimmista naisvalmentajista Pia Sundhage on ollut perin nihkeä uudistamaan joukkuettaan. Toki Charlotte Rohlin, Caroline Seger, Lotta Schelin maajoukkueeseen edelleen kuuluvat, mutta jo edellisissä kisoissa kävi toppariksi pudotetun ex-keskikenttäpelaajan Nilla Fischerin peluuttaminen joukkueelle kalliiksi. Ratkaisevassa pelissä uudella pelipaikallaan Fischeriä vietiin oikein huolella ja useasti. Samaa linjaa Fischerin kanssa ovat Therese Sjögren ja Sara Thunebro: vaikea kuvitella, ettei Ruotsista löytyisi näiden pelaajien tilalle korvaavia nuorempia painoksia. Ruotsin maalitykkinä tulee Schelinin lisäksi hääräämään nopea Kosovare Asllani.

Kotijoukkue Kanadalla on hyvät mahdollisuudet yllätykseen kapteeninsa Christine Sinclairin johdolla. Sinclair on edelleen yksi pahimmin pideltävistä target-kärkipelaajista ja kotijoukkue on ehkä parhaiten valmistautunut pelaamaan paljon puhetta aiheuttaneilla tekonurmikentillä. Osa huippunaisfutareista oli jopa boikotoimassa koko kisoja, kun varmistui, että MM-lopputurnaus pelataan vain ja ainoastaan tekonurmikentillä. USA:n Alex Morgania, Hope Soloa ja Abby Wambachia ei naisjalkapallopiireissä tarvitse esitellä. Netissä kiersi vähän aikaa sitten tarina, ettei Fifan ex-puheenjohtaja Sepp Blatter tunnistanut gaalailtamissa Alex Morgania, joka oli juuri sinä vuonna nimetty maailman kolmen parhaan naisjalkapalloilijan joukkoon!

Jos joku tilastonikkari haluaa päästä helpolla, kannattaa alkaa tilastoimaan Japanin maajoukkueen harhasyöttöjä: niitä ei nimittäin tule pelissä montaa! Mitään niin hienoa naisjalkapallolle ja silloin kovia kokeneelle Japanille (tsunami, maanjäristys ja ydinvoimalaonnettomuus) ei olisi voinut tapahtua kuin Japanin MM-kulta 2011. Japani oli silloin ja on nytkin huipputaitava ja huippukurinalainen, sitkeä – ja  nimenomaan joukkue. Pelin sieluna lienee kuitenkin edelleen keskikentän Homare Sawa ja japanilaiset ovat todistaneet, että jalkapallossa taito ja loppuun saakka yrittäminen, menevät koon yli tai jos ei sitten yli niin aikakin ohi.

Mielenkiintoisia maita on toki muitakin: miten pärjää 20:sten kisoissa loistanut Nigeria tai Sveitsi, jonka kanssa Suomi vielä pari vuotta sitten harkkamaaottelussa pelasi 2-2 tasurin, vaikka pelillisesti jo silloin täysin jyrän alle itse pelissä jäikin. Silloin tasuriin riitti Emmi Alasen ja Tinja-Riikka Korpelan huippupelit. Toki kisoihin mahtuu ”turistejakin” johtuen maanosakiintiöistä. Vaikea kuvitella, että Thaimaa, Norsunluurannikko, Kamerun, Equador tai Costa Rica näistä kisoista yhtään pistettä kaapii, muista peleistä kuin keskinäisestä koitoksesta. Ennakoissa pelätään jopa kaksinumeroisia loppulukemia, jotka eivät tietenkään kisojen imagolle olisi kovin hyvä asia.

MyCoazh on taas tässäkin turnauksessa vahvasti mukana. Neljä vuotta sitten tehtiin tilastoja Suomen maajoukkuevalmentajille, kun Jeglertzin johdolla haluttiin selvittää maailman ehdottomien omien pelipaikkojensa huippujen peliesityksiä purettuna osasuorituksiin. Silloin Andreen lista omien pelipaikkojensa mielenkiintoisista pelaajista etukäteen näytti tällaiselta: Birgit Prinz, Inka Grings, Kerstin Garefrekes, Fatmine Bajramaj, Nadine Angerer, Christine Sinclair, Jonelle Filigno, Rita Chikwelu, Perpetua Nkwocha, Louisa Necib, Camille Abily, Homare Sawa, Miyama, Harley Moorwood, Dominigues, Kelly Smith, Rachel Yankey, Abby Wambach, Shannon Boxx, Christine Lilly, Amy Rodrigues, Carly Lloyd, Hope Solo, Lotta Rohlin, Lotta Schelin, Yo Yun Mi, Marta ja Isabel Herlovsen. Huikeita pelinaisia ja suurelta osin edelleen tuttuja nimiä alkavista MM-kisoista. MyCoazhin AllStars-kandidaatit puolestaan tilastollisten pelianalyysien jälkeen noista kisoista piti sisällään seuraavat pelaajat: Marta ja Wanbach kärkeen ja heitä haastamaan Sinclair, Grings ja Schelin. Laitalinkeiksi Miyama, Rapinoe ja Garefrekes, joita puolestaan haastoi Thomis. Ylemmälle keskikentälle Sawa ja Kulig, joita haastoi Necib ja Cheney. Laitapakeiksi Bombastor, joka oli malliesimerkki nousevasta laitapakista, ja Krieger ja haastajiksi Peter, Kinga ja Schmitt. Toppareiksi Bartusiak ja Erika, joita haastoi Rohlin, Kumagai ja Iwashimizu sekä maaliin Kaihori, jota haastoi Solo.

Jeglertzin lista pelipaikkojensa huippupelaajista vuoden 2011 MM-kisoissa

MyCoazhin yhteistyö naisten maajoukkueen kanssa katkesi Naisten EM-kisoihin, joihin Suomen maajoukkue osti venäläiseltä Instatilta tilastoyhteenvedot. Kyseinen firma tekee tällä hetkellä Veikkausliigan peleistä tilastot ja videoklipit, joita voi käydä katsomassa Veikkausliigan Ottelukeskuksesta. Tapahtumamäärien lisäksi Instatista tulee jokaiselle pelaajalle Instat-index luku, joka vaihtelee 120 – 300 väliltä. Ihan täydellisesti ei ole auennut, mistä pallollisen suorittamisen lisäksi Instat-indexin sisältö määrittyy, ei edes Kihun pelianalyysiasiantuntija Henri Lehdolle. Vaikka Lehto on tehnyt mm. näistä Instatin aineistoista ansiokkaat Veikkausliigan kauden 2014 tilastoyhteenvedot joihin kannattaa tutustua, ne löytyvät Kihun julkaisusarjasta. Instat lupasi aikoinaan tilastot 6 tuntia pelin jälkeen. MyCoazh tuottaa kaiken tämän reaaliaikaisena.

MyCoazh Football -mobiilisovellus yksittäisen pelaajan scouttaamiseen

Kisojen aikana on mahdollista kokeilla MyCoazh Football –yksilöscouttaus mobiilisovellusta, jonka voi käydä lataamassa puhelimeensa joko Google Playsta

https://play.google.com/store/apps/details?id=com.mycoazh.football&hl=fi

tai AppStoresta

https://itunes.apple.com/fi/app/mycoazh-football/id833391002?mt=8

hintaan 2,99 e. Edellisissä MM-kisoissa tämä kaikki siis tehtiin vielä ”kynä ja A4:n” –versiolla. Nyt iPadilla toimivalla Mycoazh PROlla tilastoidaan koko joukkueen tapahtumat ja MyCoazh Footballin avulla voi kuka tahansa tehdä yhden pelaajan suorittamisen scouttaamista rajattomasti. MyCoazh Football syntyi näiden pelaajascouttausraporttien pohjalta ja sitä on niin helppo käyttää, että sen pystyy ottamaan heti käyttöön pelkästään lukemalla Help-ohjeet. Jos haaveilet huippufutisurasta ja tiedät jo tulevan pelipaikkasi MyCoazh Footballin avulla voit verrata oman pelipaikkasi huipun suorittamista omaan suorittamiseesi. Totta kai pelin tempo ja kovuus ovat eri luokkaa, mutta pelien sisällä otteluiden voittamisen logiikka ja itse asiassa tapahtumamäärätkin ovat hämmästyttävän samoja, oli sitten kyse MM-kisapelistä, Champions liigan finaalista, Veikkausliigan, Naisten liigan tai B-tyttöjen SM-sarjan pelistä. Tämä oli yksi avainlöydöksistä 2011 MM-kisojen jälkeen. Miksi näin, siksi että useimmiten myös vastustaja on samantasoinen! Erot syntyvät erilaisista taktiikoista ja pelaajien osaamisesta, jossa on isoja eroja.

“Results-kuva” vuoden 2011 MM-finaalista Japani – USA, kun MC oli vielä “paper and pen” -versio

Twitterissä @MyCoazhFootball voi käydä lukemassa ennen jokaista YLEn näyttämää peliä @MyCoazhFootball Prediction ottelun lopputuloksesta. @MyCoazhFootball Prediction on siis ennustus ottelun lopputuloksesta. Se perustuu sekä joukkueiden aikaisempiin peleihin että ennen kaikkea avauskokoonpanoihin, se on niin kutsuttu Lagging indicator, jonka ajatus on ennustaa tulevaa aikaisempien suorittamisen avulla. Viime kesän miesten MM-kisoissa @MyCoazhFootball Prediction voittajan suhteen osui 60 prosenttisesti ja täsmällinen lopputulos oikein vain 10 %. Puoliajalla twiitataan @MyCoazhFootball Estimated FT eli lopputulosennuste, joka puolestaan perustuu ensimmäisen puoliajan tapahtumiin ja siitä tehtyyn ennustukseen, miten ottelu päättyisi, jos se jatkuisi samanlaisena kuin ensimmäisen puoliajan. @MyCoazhFootball Estimated FT osui ensimmäisen puoliajan jälkeen 73 prosenttisesti voittajan suhteen oikein ja täsmälleen lopputulos oikein 30 prosenttisesti. Tämä on puolestaan niin kutsuttu Leading indicator, joka ennustaa tämän pelin lopputulosta jo tapahtuneiden sen pelin tapahtumien perusteella. Jos annetaan ottelun lopputuloksen ennakointiin välystä +- 1 maali molemmille joukkueille, pystytään lopputulosvaihtoehdot haarukoimaan jopa 90 prosenttisesti. Jalkapallon suhteen sillä vain ei vielä kovin pitkälle pötkitä, koska yhden maalin pois ottaminen ja toisen lisääminen vastustajalle aika usein kääntää ottelujen voittajan toisinpäin, koska maaleja peleissä tehdään yleensä niin vähän.

Nautitaan tänä kesänä maailman parhaasta naisfutiksesta – joko tilastoilla tai ilman!

Categorised in: Uncategorized

This post was written by Juska