HJK – Apoel 2-2 Mestareiden liigan karsintaa

Savage ja Kandji – sankari ja konna

HJK jatkoi omia europelejänsä kotikentällä kovin kaksijakoisella taistolla. Ensimmäisen puoliajan täydellinen 2-0 tilanne valui toisella puoliajalla kärkipelaaja Kandjin hölmöilyyn ja Apoel sai kotipeliinsä selkeän edun.

Ulkomaalaisten pelaajien scouttaamisessa ja tuonnissa Suomen kentille on 70-luvulta lähtien onnistuttu vaihtelevasti. Kautta aikain tuloksellisesti parhaimmat pelimiehet ovat varmaan olleet Valeri Popovits ja ehkä Jeremenko Senior, monia muitakin voitaisiin toki mainita. Mutta niin on myös pitkä floppien lista, ei niistä nyt tässä sen enempää. Se mielenkiintoinen tilanne tällä hetkellä on, että ulkomailta tuodut oikeastaan minkä tason pelimiehet tahansa ovat käytännössä suomalaisia halvempia!

Jos joku voi retostella onnistuneilla scouttauksilla niin KPV eli Kokkolan Palloveikot, jonka kautta mm.  Dawda Bah, Demba Savage, Irakli Sirbiladze ovat tulleet Suomeen. Oliko Macoumba Kandji Tuomo Saarniolta onnistunut scouttaus ja tuonti? Ehkä se on enemmänkin hyvä varoittava esimerkki siitä, mitä vaikuttaa kun pelaajan ainoa(!) motiivi tulla HJK:hon olivat kansainväliset pelit ja niissä näytönpaikat. Minkälaisen efektin ylitse menevä lataus voikaan saada aikaan. Selkeästi taitava ja raamikas pelaajahan on kyseessä.

Pelissä ottelun lopputulos oli ulosajon jälkeen todellakin ristiriitainen HJK:n näkökulmasta. Ensimmäisellä puoliajalla pelistä näkyi, ettei vastustajalla ollut yhtä hyvää pallo- ja pelituntumaa, pelialusta oli heille outo ja kaikki onnistui HJK:lle optimaalisesti. HJK ei pelannut niin hyvin, että olisi erityisesti ”ansainnut” 2-0 johtoa, rankkari tuli aika köykäisesti. Toisella puoliajalla kaikki valui kärkipelaajan aivan käsittämättömän idioottimaisen, turhan ja muita pelaajia sekä valmentajaa turhauttaneen tötöilyn takia hukkaan.

Mutta takaisin itse peliin. Savagen lisäksi HJK:n suurimmat onnistujat olivat varsinkin ensimmäisellä puoliajalla keskikentän pohjan Teemu Tainio ja Rasmus Schuller sekä Nikolai Alho laidassa ja keskuspuolustuksen Markus Heikkinen ja Valtteri Moren. Surullisella toisella puoliajalla pelissä onnistui HJK-laisista enää vain idioottivarmaa peliä pelannut Heikkinen, joka hänkin tosin oli osasyyllisenä Apoelin toiseen maaliin. HJK:n ensimmäisen puoliajan koko joukkueen arvosana oli 8,1 ja toisen 7,1. Näin kaksijakoinen peli oli. Ohessa tilastollinen pelianalyysi HJK:n pelistä. HJK:n hyökkäyssuunta kentällä ylöspäin ja vain 394 pallokosketusta osoittaa, että varsinkin toisen puoliajan pallo oli vastustajalla.

Mitään ei ole kuitenkaan menetetty lopullisesti. HJK oli pelillisesti vierailijoita edellä. Ensimmäisen ottelun lopputulos, luonnonnurmi kotikenttä, kotiyleisön raivokas kannustus ja HJK:n oma epävarmuus (mv. Törnes?) kääntävät edun selkeästi Apoelille, mutta kyllä HJK:lla on edelleen hyvät mahdollisuudet jatkoon. Ehkä Mikael Forssell saa nyt näyttää myös kansainvälisillä kentillä, ettei FoSy (Forssell Syndrooma) maalintekijää vaivaa?

Categorised in: Uncategorized

This post was written by Juska