Suomi-futis vuonna 2016

Suomi-futis ”2080-luvulla…”

Maajoukkueen pelipaidan pukeminen pitäisi olla kunnia-asia. Mutta kuka täysjärkinen enää haluaa pukea Huuhkajat-paidan päälle? En todellakaan tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä, kun kuuntelee parodiaa Sannin biisistä ”2080-luvulla” Huuhkajat-riimityksellä, lähinnä säälittää pelaajien puolesta:

”Kukkupalloja

puolustuksesta

Siinä taktiikka

mut kenen takia?

Taaskin laimeeta

Ykstoista lammasta

Mitä Mursulle mahtaa kuulua?

Ei ehkä osata pelata

mut annetaan ajan kulua

niin Huuhkajat nähdään kisoissa

vielä 2080-luvulla

Kun telkkarii haluaa paiskata

pikkupäissään peli-iltana

Litti, meil on ikävä sua

vielä 2080-luvulla

Viikonloppuna jatkuu karsinta

Päät on alhaalla maanantaiaamuna

Taas fanit raahautuvat matsista kotiin

”Ensi karsinnoissa nähdään”, ne sopii

Futisfoorumille viestii

”Tuskin Kurikassakaan tästä yllätyttiin”

Ei ehkä osata pelata

mut annetaan ajan kulua

niin Huuhkajat nähdään kisoissa

vielä 2080-luvulla

Anna anteeksi jos ignooraan futiksen

ja katson kendoa

Älä halveksi jos näät kun betsailen

tappiomme puolesta

Aina kun en niin tuskin voitan

Ei ehkä osata pelata

mut annetaan ajan kulua

niin Huuhkajat nähdään kisoissa

vielä 2080-luvulla”

Mutta kun osataan: Joel Pohjanpalo on Bungesliigan ”kuumin” pelaaja neljällä maalillaan aivan minimi peliminuuteilla. Teemu Pukki johtaa Tanskan liigan Bröndbyssä maalipörssiä tehtyään 15 pelissä 14 maalia. Roman dominoi Moskovan ZSKA:n keskikentällä pelistä toiseen ja joukkue on tällä kaudella tehnyt vain pari maalia, joissa Roman ei ole ollut tekijänä tai syöttäjänä! Robin Lod on Panathinaikoksen avauksen pelaaja pelataan sitten Kreikan tai Mestarien liigaa. Perpa on yksi Serie-A:n arvostetuimmista pelaajista omalla pelipaikallaan. Ja Lukas Hradecky on Frankfurtin kiistaton ykkösmaalivahti ja viime kauden vuoden pelaaja. Yli puolet Huuhkajat avauksesta huippuseuroissa ja kuumia pelaajia, mutta yhdessä ei saada mitään aikaan?

Palloliitto aloitti vuonna 2009 lajiprosessin nimellä strategiatyön, jonka mukaan Suomen pitäisi olla jalkapallossa Euroopan TOP-10:ssä 2020. Nyt olemme jo vuodessa 2016 ja strategiaa juuri päivitettiin: missä siis mennään ja miten edistymistä arvioidaan? Kyseinen visio on muuten kaikessa hiljaisuudessa kuopattu ja muuttunut vitsiksi ”10 parhaan Pohjoismaan joukossa”.

Helppoja tapoja arvioida ovat tietysti Huuhkajien ja Helmarien Fifa-rankingit. Ne ovat pitkässä juoksussa lahjomattomia, vaikka toki niitäkin tuloksia voidaan hetkellisesti manipuloida kikkailemalla vastustajilla, mutta siihen ei ainakaan Backe ole syyllistynyt. Molempien maajoukkueiden osalta on alamäki ollut jyrkkä ja varsinkin naisissa lähes kaikki vähänkin naisfutikseen panostavat maat menevät tällä hetkellä oikealta ja vasemmalta ohi. Viimeisimpänä Portugali, joka torpedoi Helmareiden toiveet EM-lopputurnauksesta 2017. Syyskuussa 2009 Huuhkajien Fifa-ranking oli 61 ja nyt se on jo 84. Parhaimmillaanhan se on ollut 33 ja huonoimmillaan 96. Kuulemma tappiot kahdesta seuraavasta karsintapelistä ja rikomme ensimmäisen kerran historiassa 100 rajan. Helmareiden nykyinen ranking on 28 ja sekin on tullut aika mahtavasti alaspäin, kun parhaimmillaan ollaan oltu sijalla 14.

Kuva 1: Fifa-ranking (84) ei näytä Huuhkajien osalta hyvältä

Fifa-ranking on vain yksi mittari, entä muuten? Onko meillä rakenteet kunnossa, jotta harrastepohjaa riittää ja pelaajapolku kunnossa, jotta huippuja maajoukkueiden käyttöön jalostuu? Saimme juuri lukea uutisista, että jalkapallon harrastajamäärät on yhä vahvemmassa kasvussa. Rekisteröityjä pelaajia on jo nyt tässä vaiheessa vuotta yli 130 000, joka on uusi ennätys ja kasvua edellisvuoteen nähden lähes 10 %. Populaa siis löytyy.

On melko helppoa laatia mille tahansa asialle tai organisaatiolle strategia, se ei paljoa vaadi, ehkä ainoastaan vilkasta mielikuvista, kuten Palloliiton TOP-10 tavoite osoittaa. Paljon haasteellisempaa on varsinkin toteuttaa tai pelkästään jo laatia sellainen strategia, joka osuu sekä organisaatiolle että aikaan. Laadittu strategia ei ainoastaan kerro mitä tavoitellaan, vaan melko usein myös implisiittisesti sen mitä vailla tällä hetkellä ollaan tai missä mättää. Palloliiton lajianalyysi oli aikoinaan hyvä, olihan se Kihun tutkijoiden tekemä, mutta talenttien tunnistuksen osalta mentiin metsään oikein huolella, koska vielä silloin ei esimerkiksi ymmärretty, ettei temperamentti voi olla lahjakkuuden kriteeri (rohkeus ja aktiivisuus). No, ihan vakuuttunut en ole vieläkään onko asiaa jalkapallovalmennuksessa sisäistetty.  Strategian laatiminen Suomen Palloliitolle on myös sinällään haasteellista, koska Palloliitto on sekä organisatorisesti että päätöksentekotavoiltaan aika iso kokonaisuus, jos asian kauniisti haluaa ilmaista. Päätöksentekoprosesseja ei voi hyvällä tahdollakaan kuvata sanalla joustava ja ohjausvoima sekin on melko epämääräistä. Ei tarvitse olla kummoinen futurologi ennustaakseen, että Palloliitto ja piirit ovat kokemassa täydellisen uudistuksen seuraavan 5 vuoden sisällä. Ja jo on aikakin, tekisi mieli sanoa.

Kuva 2: Palloliiton päivitetty strategia löytyy Palloliiton nettisivuilta

Tein viimeisten viikkojen aikana jonkinlaisen läpileikkauksen miesten ja poikamaajoukkueiden suorituksista, koska analysoin tilastoanalyysillä 2 Huuhkajien, 2 Pikku-Huuhkajien ja 4 Mini-Huuhkajien peliä MyCoazh Video –analysointityökalulla. Pelit olivat Huuhkajien pelit Saksaa ja Kosovoa, U21:sten Itävalta ja Saksa –pelit sekä  U18 peli Romaniaa, 2 U16 peliä Ruotsia ja yksi U17 peli Puolaan vastaan. Kyllä vastustajat olivat kovia, mutta that is the story of Finnish national teams: harvoin olemme peleissä ennakkosuosikkeja. Jos into riittää, teen samanlaisen läpileikkauksen naisten ja tyttöjen puolelta tulevista maaotteluista.

Huuhkajat vuonna 2016

Mitä nämä pelit kertoivat? Huuhkajilla analysoituihin peleihin kuuluivat höntsy ja tosipeli. Höntsypelissä hallitseva maailmanmestari Saksa käveli 2-0 numerot taululle Bastian Schweinsteigerin jäähyväisottelussa. Suomi kokeili tilkitä puolustustaan kolmella topparilla, mutta kovin vakuuttavaa se ei ollut, enemmän se näytti tuottavan ongelmia kuka tekee mitäkin –tyyppisesti. Ottelun maalipaikat (Chances created) olivat 0,50 – 3,25, joten 0-2 olivat itse asiassa siedettävät lukemat. Ekalla puoliajalla pysyttiin vielä pelissä näennäisesti mukana, kun Saksalla oli ”kakkosketju” kehissä, mutta toisella puoliajalla vaihto vaihdolta ero ja paine kasvoi liian suureksi.

Kuva 3: FIN – GER koko ottelu: Suomi hyökkää Results-kuvalla ylöspäin ja vihreät pallukat ovat Suomen onnistuneita ja punaiset epäonnistuneita suorituksia, nuolet laukauksia. Team Score 6,8 ja Activity 392, laukaukset 2-19

Mielenkiintoisia olivat päävalmentaja Hans Backen kommentit, joissa hän kertoi olevansa tyyvyväinen puolustukseen, mutta tyytymätön hyökkäykseen. Miksi, olisi kunnon journalisti kysynyt tiedotustilaisuudessa? Oliko siis puolustaminen hyvää, koska päästettiin vähemmän maaleja kuin 3,25:n maalipaikat? Ja toisinpäin, siksikö ollaan pettyneitä hyökkäykseen, että se pelin ainut paikka jäi Pukilta käyttämättä? Koska muutoin se, että joukkue toteuttaa valmentajan laatimaa taktiikkaa ja varsinkin tuolla peliryhmityksellä, ei lopputuloksen kannalta pitäisi yllättää eikä siihen oikein silloin voi mielestäni olla tyytymätönkään. Olennaisempi kysymys oli, miksi ylipäätään pelattiin Saksaa vastaan tässä vaiheessa, kun olisi pitänyt saada harjoituspeli pallonhallinnasta. Tosin en tiedä mikä olisi ollut sopiva vastus siihen tarkoitukseen, Vatikaani, en tiedä, todennäköisesti sielläkin kun Italiassa ollaan, osataan pelata?

Kosovo-peli oli sekä Huuhkajille että Backelle pakkovoiton peli. Tähän mennessä Backen komennossa saldoa: 7 peliä, 1 tasuri ja 6 tappiota, 1-16 maalierolla, oli voitu selitellä kovilla vastustajilla ja pelin laittamisella kuntoon. Nyt oli puheet puhuttu ja oli tekojen aika. Positiivisiakin merkkejä oli ilmassa: Suomella on seurajoukkueissa maaleja mättävä kärki, Ilkeä-Pukki! Ja kyllä Roman on seurajoukkueessa aivan jäätävässä kunnossa, edelleen voidaan vain ihmetellä mikä oikein joka kerta torpedoi hänen siirtonsa todella koviin liigoihin. Tämän lisäksi Suomella on maalivahti, joka torjuu varmasti ja melkein pelissä kuin pelissä tekee myös ainakin yhden game saverin. Kärjen ja maalivahdin välissä olikin sitten aika paljon asioita, jotka eivät toimi. Pois pelistä oli myös Perparim Hetemaj, joka ei halunnut pelata synnyinmaataan vastaan. Mutta olisihan sekin jonkin sortin ihme, jos Kosovon peli ensimmäisessä virallisessa maaottelussaan soljuisi yhteispelin suhteen hyvin. Näin ajateltiin etukäteen.

No, se ”ihme”, että Kosovon yhteispeli toimi ja Suomen ei, sitten myös nähtiin Turussa Veritas-stadionilla. Veritas on kuulemma latinaa ja tarkoittaa totuutta. Veritas koskee: Kosovo oli parempi illan joukkueista! Ottelu alkoi tasaisissa merkeissä niin kentällä kuin katsomossakin. Vaikka moni muisteli pelin ekaa 20 minuuttia Huuhkajien ”hyvänä jaksona” pelillisesti mentiin kuitenkin vauhdilla molempiin suuntiin. Ja totta Huuhkajien peli toimi: Moisander antoi topparin paikalta kovia syöttöjä lähinnä kosovolaistoppareiden eteen, johon Jolle Pohjanpalo teki oikea-aikaiset juoksut. Jollen tehtävä puolestaan oli tiputtaa pallo Romanille, jonka tarkoitus oli pistää ykkösellä Pukki linjan taakse läpi. Pelin alku tuotti Romanille puolittain lahjana saadun läpijuoksun, josta yllättäen Roman ei saanutkaan maalia tehtyä. Samanlaista kliinistä viimeistelijää kuin hän on Venäjän liigassa, ei jostain syystä nähdä Huuhkaja-paidassa. Jotkut väittävät, ettei Romanin sydän syki 100-prosenttisesti Suomelle, vaan häntä harmittaa, kun tietää nyt, että olisi mahtunut myös Venäjän maajoukkueesen.

Läpiajoa seuranneesta kulmasta kuitenkin Huuhkajat tekivät maalin ja Roman oli asiassa vahvasti mukana. Robin Lod antoi kulman lyhyenä, Roman keskitti, Thomas Lam jatkoi ja Huuhkajien ”maalitykki” Paulus Arajuuri niittasi maalin edestä maalin kattoon. Kuitenkin näitä Suomen huipputontteja ennen oli Kosovollakin pari maalipaikkaa ja pallo oli käynyt mm. Suomen ylärimassakin. Mutta maalin jälkeen oltiin Pohjoiskaarteen mukaan vahvasti menossa ”Hassen johdolla mennään kisoihin!”

Kuva 4: Paulus Arajuuri: ensimmäisen puoliajan päällikkö, mutta toisella taso tippui kuten koko joukkueella (kaksinkamppailuissa = Duel Arajuuri oli vahva). Arajuuri on pelaajatyyppinä hieno “Hymyilevä Jätti”: lanaa törkeästi vastustajansa ja käy sen jälkeen hymyillen heittämässä tämän kanssa läpyt.

Pelin suurin mysteeri oli se, miksi pallonhallinta menetettiin/annettiin tämän jälkeen vierasjoukkueelle. Tähän kaivattaisiin vastauksia myös Hans Backelta. Katsomoon näytti, että pallonhallinta nimenomaan annettiin vastustajalle eli Huuhkajat luottivat, että puolustusta oli nyt niin paljon treenattu, että johto pystytään säilyttämään, vaikka palloa ei hallitakaan. Peliähän voidaan kontrolloida ilman pallonhallintaakin, kuten kesän EM-kisat osoittivat. Seuraava vaaran paikka tulikin vasta puolen tunnin pelin jälkeen. Kosovon pitkä syöttö Huuhkajien topparilinjan taakse yllätti Moisanderin ja Arajuuren ja ainoastaan Thomas Lamin viime hetken purku esti maalin syntymisen.

Suomella oli ekan puoliajan loppupuoliskolla vain neljä vähän pitempää syöttöketjua ja yhdestä niistä pelattiin Pukki puolittaiseen maalipaikkaan. Kyse oli selvästi harjoitellusta hyökkäyskombinaatiosta, jossa Moisander antoi pitkän syötön ja tällä kertaa sen syötti mestarillisella kosketuksella ykkösellä Roman Jollelle, joka puolestaan pisti myös pallon heti Pukille. Ilkeä-Pukki ei vaan päässyt varjostajastaan karkuun ja veto jäi puolittaiseksi. Junioreille tilanteessa oli monta opetusta: huippufutiksessa pallon ylivertainen tekninen hallinta on must (Roman) kaiken lähtökohta,mkoska vain se mahdollistaa pallon pelaamisen ykkösellä ja vielä niin, että pelikaveri myös pääsee ykkösellä sitä jatkamaan. Vain niin syntyy kansainvälisessä jalkapallossa maalipaikkoja ja murtavien syöttöjen mahdollisuuksia. Puhtaat 1 vs. 1 haastamiset esimerkiksi ovat futiksessa melko marginaalissa (noin 10 kpl/peli) ja antavat vain mahdollisuuden esimerkiksi keskittää, mutta harvoin luovat suoraan maalipaikkaa. No, Messi on toki tähän poikkeus, mutta niin on poikkeuksellinen pelaajakin kaikkine kasvuhormoneineen.

Ensimmäisen puoliajan jälkeen Huuhkajien Team  Score oli 7,4 ja Activity 285. Tuolla Scorella useimmiten pelataan tasureita ja puolestaan tuo Activity eli pallokosketukset (kun se jäi alle 300:n) osoittaa, että pallonhallinta oli vastustajalla (ehkä 48-52). Pallonhallinta ja pelinhallinta ovat joskus kaksi eri asiaa. Pallonhallinnan voi antaa vastustajalle, jos puolustus on betonia ja tietää mitä tekee vastahyökkäyksistä. Nyt näin ei ollut edes ekalla puoliajalla. Laukaukset olivat 6-7 Kosovolle, maalia kohti laukaukset 2-1 Suomelle ja maalipaikat 1,50-1,0. Tuo jälkimmäinen luku tarkoittaa käytännössä sitä, minkä verran näillä maalipaikoilla yleensä jalkapallopelissä syntyy maaleja. Luku ei ota kantaa kyseisen joukkueen maalinteon tehokkuuteen (Scoring efficiency). Tilanne olisi siis voinut olla/tai olisi pitänyt olla pelissä jo ekan puoliajan jälkeen 1-1. Huuhkajien kentän päällikkö ekalla puoliajalla oli molempia boxeja dominoinut, maalinkin tehnyt Paulus Arajuuri. Hän toi varsinkin omaan puolustuspäähän oikean fyysisen uhan vastustajan pienikokoisille hyökkääjille, jotka kerta toisensa jälkeen jäivät joko kaksinkamppailuissa kakkosiksi tai muutaman kerran jopa tyystin jyrätyiksi.

Kuva 5: FIN – KOS 1. puoliaika 1-0: Suomella oman kenttäpuoliskon viimeisellä neljänneksellä 12 epäonnistunutta suoritusta, tilastollisesti keskimäärin 13 tarkoittaa yhtä maalia vastustajalle ja hyökkäyspäässä puolestaan 6 laukausta, joista 2 maalia kohti

Backe luotti selvästi pelkkään puolustamiseen, koska muuten hän olisi tehnyt joitain muutoksia puoliajalla. Tuo maanantai-ilta Turussa ei ollut Robin Lodin päivä, hän oli koko ajan tilanteista jäljessä ja kun sai pallon liukasteli sen alta aikayksikön vastustajille, suojasi sitä huolimattomasti tai antoi harhasyötön. Lodin Score eli arvosana koko pelistä oli 5- ja oli sitä jo ekan puoliajan jälkeen. Paljon olennaisempaa kuin arvosana on se mistä arvosana muodostuu eli tapahtumat arvosanan alla. Lodilla oli pelissä 49 pallokosketusta, joista 21 kertaa hän menetti pallon (ekan puoliajan jälkeen Score 5- ja 17/30). Hänet olisi pitänyt vaihtaa pois jo puoliajalla.

Kuva 6: Robin Lod: oli kyllä aktiivinen ja ympäri kenttää, mutta hukkasi palloja jatkuvasti ja oli varsinkin kaksinkamppailupelaamisessa, joka on käsittääkseni yksi hänen vahvuuksistaan, luvattoman heikko

Toinen puoliaika oli sitten sekä tuloksellisesti että pelillisesti täydellinen mahalasku Huuhkajilta. Voidaan jopa todeta, että Suomi onnistui lopulta saamaan pisteen, niin paljon parempi Kosovo toisella puoliajalla oli. Suomen toisen puoliajan Team Score oli vain 7,1 ja sillä lähes aina häviää pelinsä. Myös pallonhallinta menetettiin melko täydellisesti, kuten Team Activity 254 osoittaa (42-58). Toisella puoliajalla maalipaikat olivat 0,25-1,25, joten jyrän alla oltiin niin kentällä kuin katsomossa. Sitä mukaan kun Kosovon peli alkoi kentällä sujua, ottivat kosovolaiskatsojat myös kannustuksen Veritas-stadionilla haltuunsa. Etukäteen oli ollut puhetta mahdollisista järjestyshäiriöistä, kun tiedettiin, että Kosovon historian ensimmäistä maaottelua tuli paikan päälle katsomaan moni kosovolainen. Ja kun kosovolaiset eivät olleet missään omassa katsomon osassaan vaan ympäri kenttää. Mutta mitä vielä, nähtiin ja kuultiin hienoa oman joukkueen kannustamista ja ennen peliä toivoteltiin sulassasovussa toisille kannattajille ”Good luck to game, but not too much…”

Toisen puoliajan Huuhkaja-statseissa kannattaa kiinnittää huomio laukauksiin, jotka Kosovo vei peräti 3-8. Suomi oli ennen kaikkea pulassa kaksinkamppailupelaamisessa: palloja menetettiin suojauksessa, hävittiin puhtaasti 1vs1 kaksinkamppailuja tai jopa ajettiin puolustustilanteissa itsensä ulos pelistä sekä kuten koko pelissä jouduttiin jatkuvasti rikkomaan. Tänään oli tuomarilinja Huuhkaja-silmälasien läpi katsottuna myös vähintään outo: 24 vihellettyä rikettä ja niistä 18 Huuhkajien tekemiä. Harvoin lukemat ovat näin vinoutuneet ilman että toinen joukkue on täysin altavastaaja tai sen peli perustuu pelkälle rikkomiselle. Kyse oli hieman oudosta vihellyslinjasta, johon Huuhkajat eivät pystyneet mukautumaan pelin aikana.

Kuva 7: FIN – KOS 2. puoliaika 0-1: 17 oman pään viimeisen neljänneksen virhettä = keskimäärin yksi maali vastustajalle ja puolestaan hyökkäyssuuntaan kyllä 31 onnistunutta viimeisen neljänneksen suoritusta, joka tilastollisesti keskimäärin riittää yhden maalin tekoon, mutta vain kolme laukausta eikä yksikään maalia kohti = no goals!

Toisella puolijalla Lod ei pystynyt peliään yhtään parantamaan ja oli aikamoinen ihme, että hänet vaihdettiin pois kentältä vasta aivan pelin lopussa. Hänen heikosta suojauksestaan lähti mm. tilanne, josta Kosovo sai rankkarinsa ja teki tasoituksen. Suomen keskuspuolustustajat olivat toisella puoliajalla suurissa vaikeuksissa ja mm. ekan puoliajan päällikkö pelasi itsensä täysin pihalle yhdessä keskeltä tulleessa Kosovo-hyökkäyksessä ja vain Raitalan oikea-aikainen paikko esti takaiskumaalin. Arajuuri oli myös onnekas, ettei saanut korttia yhdestä myöhäisestä taklauksesta.  Halsti säntäili kentällä ja tuntui, ettei oikein tiennyt missä hänen olisi milloinkin pitänyt olla jo ennen kuin hänen pelipaikkaansa vaihdettiin keskikentältä toppariksi. Pahiten floppasi toisella puoliajalla hyvän ensimmäisen pelannut Lam. Tässä pelissä tapahtui aivan samoin kuin Saksa-pelissä, jossa hän väsähti (?) noin 60 minuutin jälkeen ja sen jälkeen Lamia vietiin huolella. Nyt on mahdotonta sanoa oliko kyse pelkästä väsähtämisestä, mutta ei pelkästään jäljessäoleminen ja tyhmä pelaaminen rankkariin johtaneessa tilanteessa, vaan koko puoliajan otteita hänellä leimasi epävarmuus. Lam on tulevaisuuden suomalainen huippupelaaja, mutta fysiikaltaan vielä liian kevyt kaksinkamppailuissa. Pelin jälkeen Backe oli kertonut, että Lamin vaihtamista mietittiin jo puoliajalla.

Niklas Moisander teki pelissä poikkeuksen. Hän petrasi selvästi toisella puoliajalla ja oli MyCoazhin mukaan Suomen Most Valuable Player (MVP). Nyt näimme jotain sellaista, johon Huuhkaja-fanit ovat tottuneet, mutta joka on ollut viimeisen parin vuoden ajan kadoksissa. Jos jotain hyvää tästä pelistä jää käteen, olkoon se pisteen lisäksi Moisanderin paluu ”omalle tasolleen”. Moisanderin Score oli 8,5 ja hän teki onnistuneen suorituksen 52/57:stä tapahtumasta, hänen Results-kuvaa on iko katsoa. Toinen pelaaja, jonka tekemiseen voi aina luottaa,  oli maalivahti Hradecky. Rankkarille hän ei voinut mitään, mutta yhden game saverin hän taas otti komeasta kaukolaukauksesta. Muuten keskityspallot tarttuivat kostealla kentällä varmasti ja avauspelikin oli totutun varmaa. Tämän päivän kansainvälisessä jalkapallossa maalivahdilla on yhtä paljon pallokosketuksia kuin kenttäpelaajilla, joten torjuntojen lisäksi maalivahdin taito pelata jalalla korostuu.

Kuva 8: MyCoazh Football Huuhkajien MVP Niklas Moisander: Moisander on aina ollut erinomainen pelintekijä ja syöttelijä, mutta nyt tässä pelissä hän oli vahva myös kaksinkamppailuissa

Suomen hyökkäyspeli Backen taktiikan mukaan nojautuu vahvasti laitapelaamiseen, tuon yhden jo edellä selostetun hyökkäysmallin lisäksi. Ja se laitapelaaminen petti täydellisesti. Sehän pitäisi perustua kahteen asiaan: laitapelaajien vahvoihin nousuihin ja hyviin keskityksiin (Crossit). Nyt sen enempää ekalla puoliajalla todella aktiivinen Uronen kuin Raitalakaan, eivät onnistuneet oikeastaan kummassakaan. Ja Kosovon tasoitusrankkariin johtaneessa tilanteessa Raitala oli ennakoinut ja noussut jo yli keskikentän ja jätti näin Lamin yksin vastustajan vahvaa laitapelaajaa vastaan surullisin seurauksin. Pahiten petti kuitenkin juuri keskitykset, joissa Urosen onnistumisprosentti oli 42 ja Raitalan 66, Uronen sentään sai annettua yhden murtavan syötön Pohjanpalolle.

Joel Pohjanpalo oli Suomen hyökkäyspelin sisukkain tässä pelissä, mutta samalla hän kärsi eniten ihmeellisistä vihellyksistä. Jolle meni tilanteisiin miehekkäästi, ei missään nimessä väärin eikä rikkoen, mutta niin vain tuomari pilliin vihelsi. Hän on saanut kroppaansa lisää lihasta ja kun se yhdistetään loistavaan pallotekniikkaan ja oivalliseen maalivainuun, näyttää Jollen tulevaisuus futarina hyvältä. Ja hänestä on kasvamassa myös aikamoinen tarina: Veikkausliiga-debyytissään 3 minuutissa hattutemppu ja nyt sama juttu 30 minuutissa Bundesliigassa. “Danger” alkaa olla lempinimensä veroinen. Junioripelaajille ja ennen kaikkea valmentajille Jollesta opiksi marssijärjestys, jolla pelaajasta tehdään huippu: fysiikka tulee viimeisenä! Roman Eremenkoa kohtaan on Huuhkajissa aina huikean korkeat odotukset. Niille odotuksille on toki katetta, valittiinhan Roman viime kaudella Venäjän liigan pelaajaksi ja tälläkin kaudella hän on tehnyt hienoja maaleja. Mutta samalla odotukset ovat myös epärealistisen kovat, koska vertailukohta on tietysti itse Kuningas Litmanen ja nytkin sekä vastustaja otti Romanin pois pallollisesta pelistä että edellisviikon harmillinen flunssa oli vienyt oman osansa hänen pelikunnostaan. Hyvä Roman oli ensimmäisen puoliajan, mutta toisella puoliajalla hän oli huono ja sortui yliyrittämiseen.

Jostain syystä Huuhkajien pelitapa ei vaan istu Pukille tai ehkä vähän on kyse myös pääkopan sisäisistä asioista. Tässäkin pelissä hän pääsi pariin paikkaan, mutta siinä missä seurajoukkueessa nyt tuntuu kaikki menevät ja välillä hän saa merkintöjä maalisarakkeeseen, vaikkei pelaakaan(!), Huuhkajissa ei osu, ei sitten millään.

Mihin Kosovo-peli jätti Huuhkajat ja fanit? Suureen epätietoisuuteen. On totta, että Suomi-futiksessa on Huuhkajia kohtaan aivan epärealistisia odotuksia. Fakta vain on, ettei Euroopasta MM-karsinnoissa Suomen tasoinen jalkapallomaa millään pysty selviytymään lopputurnaukseen. Nykyiset laajennetut EM-kisat ovat oma asiansa. Hans Backen saldot Huuhkajaperäsimessä ovat nyt lohduttomat 8 peliä: nolla voittoa, 2 tasuria ja 6 tappiota maalierolla 2-17. Mutta koskaan ei pidä sortua pelkästään tuloksen tuijottamiseen. Ja sieltä tulee se vielä kaameampi totuus: tämäkin tulos on ollut Huuhkajille mairitteleva! Pelkkien maalipaikkojen mukaan (jotka siis korreloivat lopputulosten kanssa 0.80 vahvuudella) Suomella ei pitäisi olla kuin pelkkiä häviöitä kaikista Backen alaisuudessa pelatuista peleistä. Näiden numeroiden, jotka siis kuvaavat myös pelejä hyvin, lisäksi pelottavin juttu on pelin heikkous niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan. Eteenpäin ei todellakaan ole menty. Ja voi vain yrittää kuvitella miltä tuntuu tällä hetkellä pelata Huuhkaja-paidassa: joka puolelta lentää p-kaa palautteena ja kotiottelussakin (!) hävitään niin pelillisesti kentällä kuin kannustuskisassa katsomossakin! Pisteenä i:n päälle ”Huuhkajat 2080-luvulla” –laulu. Pelaa siinä sitten ylpeänä Suomi-paita päällä futista.

Pikku-Huuhkajat

U21:set menettivät mahdollisuutensa lopputurnaukseen liian varovaisella pelillään ja viime hetken tumpeloinneilla. En viitsi edes keskittyä tuohon Itävallan lisäajalla tekemään maaliin – jokainen ymmärtää, ettei tuollaista saa tapahtua, ei missään vaiheessa peliä eikä missään nimessä yliajalla. Kerrottakoon niille, jotka eivät peliä ole nähneet, että Pikku-Huuhkajien puolustuslinja kierrätti palloa aika pienessä vastustajan paineessa ja toiselta topparilta pallo lipsahti jalan alta (tekonurmella huono pomppu?) ja vastustajan kärki läpi ja voittomaali. Oli kuitenkin valmentajilta varsin mielenkiintoinen valinta tilanteessa, jossa ollaan 3 pistettä lohkokakkosta Itävaltaa jäljessä, loppuun saakka pelata niin varovaisella taktiikalla. Ensimmäisen puoliajan vielä ymmärtää, koska Itävalta oli vaarallinen joukkue, mutta toisella puoliajalla ehkä näillä vaihdoilla yritettiin saada lisää aikaiseksi jotain hyökkäyssuuntaan, mutta melko hiljaista oli.

Tämän pelin maalipaikat olivat 1,0 – 1,5, joten oikea joukkue voitti, vaikka kyllä Suomellakin paikan puolikkaita oli. Tästä juuri on usein suomalaisjoukkueiden suhteen kysymys: saadaan paikan puolikkaita, muttei kyetä niitä hyödyntämään.

Kuva 9: FIN U21 – AUS 0-1: 7,2 Team Scorella useimmiten häviää pelinsä, niin nytkin, sinällään joukkueen statsit olivat aivan ok, mutta yliajan tumpelointi oli jotain niin perin suomalaista – valitettavasti

U21:set saivat myös maistaa vastustajaa maailman huipulta. Saksa mankeloi Pikkuhuuhkajia varsinkin ottelun ekan parikymmentä minuuttia ja teki Suomen sumppupuolustuksesta reikäjuustoa, mutta maalivahti Otso Virtasen pari pelastusta piti ottelun maalien suhteen tasaisena. Lopulta Saksalle hävittiin vain 0-1 ja saatiin itsekin pari paikkaa, mutta maalipaikat olivat pelissä 0,75 – 4,00, joten lopputulos todellakin mairitteli. Ihmetellen joutui katsomaan erään suomalaisen keskikentän pohjan ”tähtipelaajan” olematonta puolustusasennetta. Ehkä ero ikäluokan huippuihin oli tälle suomalaiselle (omasta mielestään) staralle liian iso asia käsiteltäväksi, mutta on jokseenkin outoa, että pelaaja jättää pelaamisen kesken omalla rankkualueellaan, kun hänet ohitetaan! Ja vielä oudompaa on, ettei valmentaja ota tällaista pelaajaa penkille! Ja tätä tapahtui useammin kuin kerran.

Kuva 10: FIN U21 – GER 0-1: Team Score 6,6 ja Activity 429 ja kuten Results-kuva näyttää aika hiljaista oli Suomen hyökkäyksessä, laukaukset pelissä 5-26 Saksalle!

Onneksi myös päinvastaisia esimerkkejä kentällä nähtiin. On helppo ennakoida hyvää tulevaisuutta futareina mv Otso Virtaselle, Glen Kamaralle, Jensenin veljeksille Fredrikille ja Robertille sekä Robert Taylorille ja toppari Sauli Väisäselle, vaikka häntä pelin aluksi varsin huolella vietiinkin. He eivät jääneet saksalaisille pelaajaperusominaisuuksien osalta, eikä tuumaakaan annettu pelissä periksi.

Mini-Huuhkajat

U18 pelasi kaksoismaaottelut Romaniaa vastaan ja näistä analysoin jälkimmäisen 0-1 päättyneen pelin. Molemmissa peleissä Romania vetäytyi ja Suomi oli melko aseeton murtautumisten suhteen. Ensimmäinen peli päättyi 0-0. Jälkimmäisen pelin koko kuva oli ensimmäisellä puoliajalla Suomen täydellinen pelinhallinta, mutta Romania teki maalin. Tilanne ei ollut edes kovin kummoinen maalipaikka, pallonmenetys rankkualueen ulkopuolella laidassa, mutta veto melko täydellinen. Toisella puoliajalla Suomi vaihtoi tunnin jälkeen ”ykkösnyrkin” sisään, mutta toista puoliaikaa hallitsikin Romania ainakin laukausten valossa, miksi? Tässä ikäluokassa Suomen pelaajista puolet pelaa jo ulkomailla. Lahjakkuutta selkeästi on, mutta jostain syystä joukkuepelaamiseksi sitä ei pystytty nyt jalostamaan. Ottelun vikan puolen tunnin aikana, kun Suomen keskikentän pohjalle oli vaihdettu Kaan Kaarinen ja Sergei Eremenko, jäin miettimään onko mitään mieltä, että kentän vakuuttavin suomalaispelaaja jauhaa topparilinjassa nolla-syöttöjä.

Kuva 11: FIN U18 – ROM 0-1: Team Score 7,4, ekalla puoliajalla pallonhallinta täysin Suomen, mutta silti ottelu hävitään 0-1, liian tuttu suomalainen futistarina

U17 pelaa ennakkoluulottomasti ja tuntuu teknisiltä ja taktisilta valmiuksiltaan melko ”valmiilta” paketilta. Tuleva EM-karsinta tulee näyttämään totuuden. Tässä joukkueessa pelaajilta tuntuu löytyvän laajemmin kykyä tilaisuuden tultua ratkaista ja jopa osin luoda paikkoja from nothing. Ehkä olennaisin asia oli se, että joukkueesta näki ja aisti kuinka se koko ajan (vaikka oli tappiolla) luotti omaan tekemiseensä ja nousi Puolaan vastaan jopa selkeään 3-1 voittoon. Toki taas, ettei leijuttaisi liikaa maaliodotusarvio pelistä oli 2,75 -2,0. Parhaimmin pelaajista onnistuivat tässä pelissä keskiakselin Suhonen, Oksanen ja Ollila sekä puolustuksen Kytilä ja Katz.

Kuva 12: FIN U17 – POL 3-1: Virkistävä poikkeus Mini-Huuhkajilta, Suomi oli parempi kuten Team Score 7,8 osoittaa, vaikka pallonhallinta oli Puolalla (Activity 513)

Kuva13: MyCoazhVideo ja Youtube-otteluvideo: Puolan jalkapalloliitto näytti kyseisen pelin suorana, selostettuna lähetyksenä ja pelit on kaikkien nähtävissä Youtubessa jälkikäteen. Kun näin on, voitiin tehty MyCoazhVideo pelianalyysi ja Youtube-video yhdistää ja heti pelin jälkeen kaikki 513 pallotapahtumaa olivat videoklippeinä nappia painamalla käytössä! Suomessahan Huuhkaja-TV:ltä majupelejä kyllä näytetään, mutta ne ovat tekniseltä toteutukseltaan niin heikkolaatuisia, ettei edes pelaajia niistä pysty tunnistamaan, eikä pelejä voi nähdä mistään enää suoran lähetyksen jälkeen. Ei tietenkään, jokuhan saattaisi oppia niistä jotakin.

U16 maajoukkueessa ”kaikki pelaa” –ajatus ajoi tuloksen ohi. Valmentaja kertoi olleensa tyytyväinen 3 puoliaikaan neljästä kaksoismaaotteluissa Ruotsia vastaan. Osin on tietysti valmentajan tehtävä valaa uskoa pelaajiin ja olla positiivinen, mutta kyllähän jokainen näki, että ainoastaan Porin pelin ensimmäisellä puoliajalla pystyttiin tasaväkiseen taistoon Ruotsia vastaan. Kehittääkö se suomalaista futista, että yritetään selittää huonot suoritukset hyviksi? No, emmehän me tiedä mitä valmennus kertoo pelaajilleen pelipalaverissa tai -palautteessa. Ja tässä vaiheessa on tärkeää saada istutettua mahdollisimman monelle kova reenausmotivaatio ja luulisi, että se tulisi juuri siitä, kun huomaa miten paljon on kansainvälistä tasoa jäljessä. Kahdessa ottelussa parhaiten Mini-Huuhkajista onnistuivat Tainio ja Sallinen.

Kuva 14: FIN U16 – SWE 0-4: Team Score 6,8 ja Activity 486

Missä siis mennään Suomi-futis?

Olemmeko siis oikealla tiellä ja annetaanko edelleen vain ajan kulua? Jos tekee kaiken samalla tavalla kuin ennenkin ja odottaa toisenlaisia lopputuloksia…hmm miksi sitä kutsutaan? Tyhmyydeksi! Mikä ratkaisee Suomi-futiksen tulevaisuuden? Moni asia, mutta avaintekijöitä ovat futaajien arki ja Sami Hyypiä Akatemia.

Onko futareiden arjessa, joka nyt nostettiinkin Palloliiton yhdeksi strategian kärjeksi, tapahtunut olennaista muutosta? Sivusta seuraten vastaisin ei. Aamureenauksen lisääminen akatemiatoiminnan osana on ollut näkyvin muutos. Sekin on toteutettu käytännössä niin, että huippu-urheiluun vaadittava lepo (nukkumisaika) jää liian lyhyeksi. Joukkueiden iltareenit loppuvat usein vasta klo 21 ja seuraavana aamuna pitäisi olla hallilla jo 7:30. Jokainen joka ymmärtää fysiologiasta ja palautumisesta jotain, tietää, että yhtälö on mahdoton. Jos toiminnassa halutaan hypätä seuraavalle levelille, tulee koulupäivän rytmi rikkoa niin, että jalkapallo ja reenaus ottaa otollisimmat tunnit päivästä ja koulua käydään sitten siinä välissä.

Pelkästään koulutettujen tai täyspäiväisten valmentajien määrää kasvattamalla, ei tavoitteet pelaajien paremmasta arjesta toteudu. Se mitä tarvitaan on yksilöllisestä pelaajakeskeisestä valmennusajattelua, joka joukkuelajeissa on vielä kovin uutta. Edelleen meillä keskitytään käymään ”hiekkalaatikko-tason”  väittelyä onko pelikirja/taktiikka edellä menevä valmentaminen vai pelaajakeskeinen valmentaminen joukkuepallolajeissa oikea tapa valmentaa. Molempia tietysti tarvitaan, eikä ne ole toisten kanssa vastakkaisia asioita. Suomessa ei vain ymmärretä yksittäisen pelaajan merkitystä joukkueessa, suorittamisessa tai ottelujen voittamisessa, eikä ymmärretä miten valmennuksessa pitäisi valmentaa aina havainnoida – suuntautua – ajatella/tuntea – toimia -ketjua eikä vain tuota viimeistä näkyvää toiminta osiota. Olennaisinta yksilöllisessä pelaajakeskeisessä valmentamisessa on pelaajan oma sisäinen motivaatio ja halu kehittyä, mutta myös hyvällä valmennuksella ja ennen kaikkea hyvällä peliin liittyvällä palautteella on kehityksen kannalta ratkaiseva merkitys. Millä näissä etenemistä mitataan?

Uudessa strategiassa todetaan, että nyt toteutetaan eri ikävaiheiden haasteet tunnistava pelin ja valmennuslinjan opetusohjelma. Samalla valmennuslinjan ytimeksi laaditaan konkreettiset kuvaukset huipulle tähtäävien ja harrastepelaajien poluista. Olennaista olisi ymmärtää se, että juuri tämän pohjan eli harrastepelaajien arjen pitäisi olla riittävän tasokasta, koska esim. Saksasta on tutkittua tietoa, että U12-vuotiaista akatemioiden huipputalenteista, vain 3 % pelasi myöhemmin Bundesliigaa. Kyse on siitä, että liikunnalliset/urheilulliset valmiudet pitää saada riittävän hyvälle tasolle, mutta sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä minkä urheilulajin piirissä ne syntyvät. Palloliiton pitäisi myös pelkästään oman maajoukkuetoimintansa kehittämiseksi tutkia omia juniorimajuvalintojaan. Esimerkiksi kuinka moni poikamaajoukkuemankelin läpikäynyt pelaaja pelaa joskus ulkomailla, Huuhkajissa tai edes Veikkausliigassa. Liian paljon on valitettavasti joutunut todistelemaan valintoja, jotka perustuvat vain yhdelle ylivoimaiselle ominaisuudelle: nopeuteen, vasenjalkaisuuteen tai jopa kykyyn heittää pitkiä sivurajaheittoja!

Vai pelastavatko vanhojen futareiden lapset Suomi-futiksen: William Jääskeläinen, Maximus Tainio, Sergei Eremenko, Robert Taylor ja Amanda ja Daniel Rantanen.  Ja mitä tämä kertoo Suomi-futiksesta, että on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että vanhan majupelaajan pojasta tulee myös majupelaaja? Maajoukkuepelipaikat ovat siis perinnöllisiä ja huippuvalmennus kannattaa keskittää vain ex-Huuhkajien perillisille?

Sami Hyypiä Akatemia on nyt toiminut viisi vuotta, mutta fyysisen testauksen lisäksi siellä ei olla tavoitteista huolimatta päästy pelaajien pelisuoritusten arviointiin. Ja mistä SHA:ssa pitäisi olla kyse: pelkästään ja juuri tästä! Testitulosten ja peliesitysten välisen yhteyden hakemisesta eri-ikäisillä futareilla. Uusimmassa strategiassa yhdeksi tavoitteeksi on nostettu Pelaajien kehittymisen seurantatulokset, jokohan  nyt päästäisiin myös pelisuoritusten arviointeihin? Voidaan vain harmitella missä oltaisiin nyt, jos vuonna 2010 ”kättä päälle” Kyösti Lampisen kanssa sovitut MyCoazh –tilastolliset pelianalyysit olisi tehty kaikista SHA-pelaajista vuosittain. Meillä olisi jo nyt viisivuotispitkittäisseurantatietoa pelaajien suorittamisen kehityksestä ja suoriutumisen ja testitulosten välisestä yhteydestä. Paketti, jota veikkaanpa, ettei missään muualla maailmassa ole tehty, todellinen strateginen tai kilpailuetu!

MyCoazhilla saadaan arviot sekä koko joukkueen suoriutumisesta kyseissä pelissä että yksittäisen pelaajan suoriutuminen ja panos ottelun lopputulokseen. MyCoazh selittää 85 peliä 100:sta miksi joukkue voitti, pelasi tasan tai hävisi (Score & Scoring Chances = maalipaikat ja laukaukset) ja ennustaa sekä ennen peliä (xGs = Expected Goals, maaliodotusarvio) että ennakoi pelinaikaisesti (EstFT = Estimated FullTime) ottelujen lopputuloksia. Esimerkiksi nyt analysoiduista 8 pelistä, puoliajalla pystyimme haarukoimaan oikean lopputuloksen 3/8 pelistä, oikean voittajan 5/8 ja oikean lopputuloksen +- 1 maali molemmille joukkueille 7/8 pelistä.

Ottelun jälkeen pystymme purkamaan pelin atomeiksi CSV-tiedoston avulla ja tutkimaan esimerkiksi pallonhallinnan 15 minuutein välein, pelin hyökkäystyypeittäin tai yksittäisen pelaajan suoriutumisen muutokset, jos peliryhmitystä tai taktiikaa muutetaan. Jos samasta pelaajasta on 10 pelianalyysiä tehtynä, voidaan hänestä piirtää pelaajaprofiili, joka kuvastaa hänen suorittamistaan tietyllä pelipaikalla ja tietyntasoista vastustajaa vastaan. Kyse ei ole enää yksittäisen alue- tai maajoukkuevalmentajan mielipiteestä, näyttääkö jonkun pelaaminen hyvältä vai huonolta tämän valkun päässä oleviin kriteereihin tai taktiikkaan nähden. Kyse on tuloksista ja yhden pelaajan panoksesta joukkueen suorittamiseen eli ottelun lopputulokseen. Olennaista on ymmärtää, etteivät ottelut aina pääty “oikein” eli tulostaulu ei kerro totuutta välttämättä suorittamisesta. Lisätietoja MyCoazhista voi lukea www.mycoach.fi tai Facebookista My Coazh tai Twitteristä MyCoazhFootball

Kuva : www.mycoazh.fi

Mitä nyt pitäisi tehdä, Tihi? On Palloliitolta hyvä veto ottaa ex-huippufutareita avainposteihin kehittämään suomalaista jalkapalloa. Olennaista Litissä, Tihissä ja vaikka Antti Niemessä on, että oman vakuuttavan kv-uransa lisäksi näillä miehillä on muutenkin annettavaa. Se onkin ehkä aikaisemmin ollut se suurin ongelma suomalaisessa urheilujohtamisessa: on luotettu liikaa ex-pelaajiin, jotka ovat joko pudonneet kehityksen kelkasta tai joilla ei ole futisosaamisen lisäksi mitään muuta annettavaa. Tihinen on saanut rakennella sinivalkoista pelaajapolkua melko rauhassa. Kuka antaa hänelle tulostavoitteet tai mittaa hänen onnistumistaan tehtävässään? Ja kuka tietää tällä hetkellä mitä hän tarkalleen tekee Suomi-futiksen eteen? Ei aavistustakaan, mutta se on tullut selväksi, että Palloliitto on antanut hänelle rikkinäisen puhelimen – ei hän ainakaan siihen vastaa.

Categorised in: Uncategorized

This post was written by Juska