Miksi Huuhkajat voitti?

Miksi Huuhkajat voitti?

Kuinka absurdi kysymys, mutta Huuhkajien suhteen sekin on jo pakko kysyä, kun edellisestä karsintavoitosta oli ehtinyt vierähtää paria päivää vaille kaksi vuotta! Jalkapallossahan useimmiten jompikumpi joukkue voittaa, mutta ei, Jussi Leppälahti, kyseessä ei ollut nk. säkävoitto, joka toki sekin kuuluu jalkapalloon tai ainakin Veikkausliigaan, kuten Lari Vesanderin kirjoittamassa jutussa Väärin pelattu (Urheilulehti 28/2017) todettiin.

Suomi voitti, koska oli kentällä olleista parempi joukkue täpötäydellä Ratinan stadionilla. Suomi voitti, koska puolusti todella hyvin ja varsinkin puolusti Islannin vahvuuksia vastaan (keskitykset ja erikoistilanteet). Huuhkajat oli Islantia islantilaisempi, kuten Saku-Pekka Sundelin Ilta-Sanomissa kirjoitti. Voittamista edesauttaa eniten se, että voittaa maaliodotteet, kuten Huuhkajat tässä pelissä teki 2,50-1,25. Rive Kanerva on selkeästi saanut Huuhkajien joukkuepelaamiseen järkeä, jälkikäteen viisastellen aivan älyttömän Hans Backen aikakauden jälkeen.

Goals change the games ja Suomi sai aikaisen maalin, joka sitten jäikin pelin ainokaiseksi – paikoista huolimatta. Mutta olipahan vapari Alex Ringiltä! Aivan huikea veto ja suoritus. Ring pääsi kokeilemaan myös toistamiseen vähän kauempaa ja koetti hakea toista yläkulmaa, mutta nyt vedon voima ei enää riittänyt. Ring jaksoi ravata keskikentän keskiössä koko pelin ja vaikka hän välillä häipyi pallollisesta pelistä, hän teki sitä kuitenkin pelissä 220 sekuntia ja Ringin PlayerBallPoss oli 80%. Jos jotain voisi Ringiltä toivoa lisää, se olisi napsu syöttötarkkuutta ja kovuutta, jotka ovat keskikenttäpelaajan ydinosaamista.

Kuva: Ottelun MVP:n Alex Ringin PlayerStats

Ensimmäisellä puoliajalla Islanti piti palloa 56 prosenttisesti, mutta suuren suurta hätää Huuhkajilla ei ollut. Ainoa hätä oli itse aiheutettu, kun Hradecky aiheutti Huuhkaja-faneille ja valmennukselle pari ylimääräistä sydämentykytystä tötöilemällä pallon vastustajan kärjelle. Onneksi islantilaisen kosketus yllättävään palloon oli kova ja Luke sai pallon takaisin haltuunsa. Tuon lisäksi Islanti sai aikaan vain yhden kaukolaukauksen ja Islannin pelin kulmajalat keskitykset, kulmat ja sivurajaheitot Huuhkajat pelasi kerta toisensa jälkeen varmasti pois. Ensimmäisellä puoliajalla niitä oli kaiken kaikkiaan 27 ja vain yhdessä Huuhkajien purku epäonnistui! Vastustajan scouttaus oli nyt enemmän kuin onnistunutta.

Ensimmäisen puoliajan kentän kuningas oli Paulus Arajuuri, joka hallitsi Suomen puolustuksen ilmatilaa suvereenisti. Arajuurella oli ensimmäisellä puoliajalla 25 pallokosketusta ja hän voitti kaikki 8 kaksinkamppailutilannetta! Sama päti toki Urosta lukuunottamatta koko Huuhkajien puolustuslinjaan. Uronen oli mukana pallollisessa pelissä 192 sekuntia ensimmäisellä puoliajalla ja hänen PlayerBallPoss oli vain 66%, joka on puolustajalle heikko lukema. Toki on otettava huomion, että juuri tältä laidalta Islanti painoi, mutta jos verrataan toisen laidan Toivion lukemiin, erot näkyvät: PlayerBallPossTime vain 66 sekuntia, mutta onnistumisprosentti 88. Ojalan loukkaannuttua vaihto Väisäseen ei vaikuttanut Huuhkajien pelaamiseen. Molemmat onnistuivat hyvin.

Ensimmäinen puoliaika oli joukkuetekemisenä yksi tasapainoisimmista esityksistä pitkään pitkään aikaan, vaikka maalin jälkeen puolustettiin pitkiä toveja. Suomella oli 18 yli 4 syötön syöttöketjua – kuka muistaa tällaista pelaamista Backen aikana? Ja peräti pari kolme todella pitkään Sequenceä eli syöttöketjua, komeimpana 19 syötön syöttöketju vähän ennen maaliin johtanutta vaparia.

Kuva: Huuhkajien ensimmäinen puoliaika: ei paljoa hyökkäystä ja paine puolustuksen vasemmalla kaistalla

Ensimmäisellä puoliajalla Suomi keskittyi maalin jälkeen puolustamiseen ja viimeisellä kenttäkolmanneksella oli vain 14 onnistunutta suoritusta, mutta samalla omissa vain 12 epäonnistunutta (”Missed”), oli nollan pitäminen mahdollista. Ensimäisen puoliajan kenttäkartta kuvastaa peliä hyvin. Tapahtumat painottuivat Huuhkajien kenttäpuoliskolle ja Islannin hyökkäyssuuntaan oikealle laidalle. Uroselle annettiin siis painetta, eikä hän sitä kovin hyvin kestänyt. Huuhkajien TeamScore oli jo ensimmäisen puoliajan jälkeen huikea 8,0 (jolla voittaa lähes aina pelit) ja TeamActivity 271. Kun se jää alle 300 tapahtuman, pallonhallinta on aina vastustajalla. Kaikki joukkuetason tunnusluvut osoittivat hyvää tasoa: pitkät syötöt omille yli 70%sesti, lyhyet 87%. Kaksinkamppailut voitettiin 74 prosenttisesti ja erotuomarin viheltämät rikkeetkin 57 prosenttisesti. Laukausten peitto- ja syöttöjen katkopelikin onnistui lähes sataprosenttisesti. Irtopallot voitettiin täydellisesti.

Pakko todeta myös, että ottelun tsekkiläinen erotuomari vihelsi aika optimaalisesti Huuhkajien kannalta. Hän lähti täysin Perpan viitoittamalle tielle, jossa jokainen rike otetaan pienellä ylimääräisellä teatterille omalle joukkueelle vapariksi mukaan lukien maaliin johtanut vapari. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näissä tilanteissa olisi virhettä tapahtunut. Perpa on vain vienyt tämän taiteeksi, josta toisella puoliajalla kärsivät molemmat joukkueet tasapuolisesti.

Oli mielenkiintoinen ja taas jälkikäteen viisastellen onnistunut veto Riveltä jättää Markkanen ja Hämäläinen kentälle, vaikka varsinkin Eeron vaihtoon oli ensimmäisen puolijajan jälkeen kaikki eväät. Markkanen oli pallollisessa pelissä mukana 75 sekuntia ja hän pystyi pitämään pallon omilla vain 25-prosenttisesti. Toki hänen puolustuksekseen on sanottava se, että hän oli koko ajan kärjessä todella yksin. Noin pitkäksi mieheksi hän on muuten aivan käsittämättömän surkea pääpallopelaaja! Eerolle heitettiin koko pelissä 17 ”kukkupalloa” ja hän voitti näistä 5 eli prosentteina 29. Hän lukee pallon lentoradat aivan päin honkia ja siksi on vähän outoa, että hänelle näitä palloja toinen toisensa perään heiteltiin. Omassa boksissa hän purki pari palloa varsin mallikkaasti.

Suomen keskikenttä pelasi ensimmäisen puoliajana todella hyvin (Hetemaj, Lod, Sparv ja Ring). Tällä nelikolla oli ensimmäisellä puoliajalla 122 pallokosketusta ja pallollista peliä yhteensä 314 sekuntia, joista he onnistuivat pelaamaan palloa omille 75 %:sesti.

Toisella puoliajalla ottelun iso kuva ei juurikaan muuttunut. Islanti hallitsi palloa taas 56 %:sesti, mutta nyt Suomi pääsi iskemään vastaiskuilla ja paremmalla viimeistelyn tehokkuudella (ScoringEfficiency) olisi Huuhkajat toisenkin, ottelun lopullisesti niitanneen maalin tehnyt. Nyt peli oli ikävästi auki ottelun viime minuuteille asti ja saihan Islanti myös oman tasoituspaikkansa. Ottelu oli siis kaiken kaikkiaan iso onnistuminen Huuhkajille ja valmennukselle, mutta jos jotain saa tästäkin parannusta toivoa, on se juuri se, että tällaiset pelit niitataan, kun siihen tulee mahdollisuus (Markkanen x 3, Arajuuri kahdesti sekä Hetemaj ja Ring kerran). Ottelun lopputuloksen kannalta ratkaisevaksi muodostui Hradeckyn huipputorjunta ottelun 89 minuutilla, kun kaikki eväät siihen normaaliin (?) Huuhkajat-tulokseen olivat ilmassa, sekä sitä ennen  noin 10 minuutin jakso (48 min – 60), jolloin pallonhallinta oli Islannille 70-30 ja he painoivat päälle todenteolla.  Sen kulminaatiopisteeksi voisi todeta Sparvin vedonpeiton, jossa Islannin maali oli enemmän kuin lähellä.

Kuva: Huuhkajat toinen puoliaika

Toisen puoliajan joukkue tilastot olivat melko samanlaiset kuin ensimmäisenkin (TeamScore 7,8 ja Activity 244: pitkät syötöt 75%, lyhyet 87%, kaksinkamppailut 80%, rikkeet 46%, vetojen peitot&syötönkatkot 92% ja juoksu- ja irtopallot 93%). Vastaiskut avasivat Huuhkajille mahdollisuuksia niitata peli. Omalla viimeisellä kenttäkolmanneksella tehtiin 17 virhettä, joka useimmiten pelissä tarkoittaa vastustajan maalia. Hyökkäyksessä kentän viimeisellä kolmanneksella Huuhkajilla oli 46 onnnistunutta suoritusta, joilla tavanomaisesti futispelissä tehdään ainakin yksi maali. Vähintään neljän onnistuneen suorituksen syöttöketjuja Huuhkajilla oli toisella puoliajalla 11.

Pelaajittain mielenkiintoista oli ensimmäisen puoliajan ”kuninkaan” Arajuuren täydellinen romahtaminen (PlayerScore 5,5) ja toisin päin Urosen 9. Nyt Islanti ei tullut niin yksipuolisesti vain oikeaa kaistaa. Nämä ovat mielenkiintoisia juttuja. Mitä Arajuuren pelissä tapahtui? Toisella puoliajalla hän oli mukana pallollisessa pelissä 113 sekuntia (31 pallokosketusta) ja piti palloa omilla 65-prosenttisesti. Toisella puoliajalla Hymyilevällä jätillä oli 17 kaksinkamppailutilannetta ja hän voitti niistä enää 9 (53%). Koko Huuhkajien puolustuslinjan pelaaminen sen sijaan pysyi hyvällä tasolla: Huuhkajien linja osallistui pallolliseen peliin 319 sekuntia ja voitti tilanteensa tai pelasi omille yli 80 prosentilla. Jos tästä luvusta otetaan Arajuuren suorittaminen pois, muu puolustuslinja puolusti 93% onnistumisprosentilla. Varsinkin Urosen 75 sekuntia pallollisena ja siitä BallPoss 89%, voidaan pitää huippusuorituksena. Ja hän käytännössä Islannin pelaajalle aiheutti ulosajonkin oikea-aikaisilla katkoillaan.

Kuva: Huuhkajien puolustuslinjan PlayerStats

Toisen puoliajan pelissä keskikenttä (Hetemaj, Lod, Sparv, Ring) jatkoi hyviä otteitaan, mutta Sparv vaipui hieman näkymättömäksi pelissä (vain 16 pallokosketusta). Hän ei taida olla vielä täydessä 90-minuutin kunnossa. Keskikentän nelikolla oli vain 92 pallokosketusta toisella puoliajalla (BallTime 328 sekuntia) ja se pystyi pitämään pallon omilla 87-prosenttisesti. Hetemaj pelasi hyvin, mutta oli vain lopussa niin puhki, ettei pystynyt hyödyntämään läpijuoksuaan. Toisella puoliajalla Huuhkajien parhaimmistoa oli Urosen ja Hradeckyn kanssa Lod, joka pystyi pelaamaan pelikavereilleen kolme maalipaikkaa! Ring jatkoi hyviä otteitaan. Sparvin vain 61 sekuntia pallollista peliä voidaan kuitata joko väsymisenä tai mystisenä ”oikeana” pelaamisena, kun onnistumisprosentti oli kuitenkin 89. Sparv teki yhden pelastuksen omissa vedonpeiton muodossa, passasi yhden Markkaselle mutta aivan lopussa häntä vietiin keskikentällä vaarallisesti.

Hämäläinen pystyi nostamaan suorittamisen tasoaan toisella puoliajalla ja niin myös Markkanen, joka ei kuitenkaan onnistunut viimeistelemään kahdesta kohtalaisen hyvästä ja yhdestä erinomaisesta tontista huolimatta. Hänen PlayerBallPoss oli toisella puoliajalla 76%, joka kärkipelaajalle on jo hyvä lukema. Varsinkin läpiajosta on kuitenkin pallo pystyttävä laittamaan rysän perille.

Olennaisempaa kuin maaliodottamat (2,50-1,25), tässä pelissä oli voitto, jota oli saatu odottaa melkein kaksi vuotta. Se on kansainvälisessä jalkapallossa käsittämättömän pitkä kuiva kausi. Se, että Islanti oli osin pelillisesti pettymys, voidaan kääntää myös niinpäin, että Huuhkajat pelasi Islannin vahvuudet pois. Kanervan valmennustiimi sai yhden uuden sulan hattuunsa.  Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Mika Nurmela oli siihen taas uudelleen liittynyt. Hän oli Huuhkajien valmennustiimissä ennen Hans Backea ja neuvotteli silloin myös jatkosta, mutta nyt olisikin mielenkiintoista tietää sisäpiiriltä kumpi antoi rukkaset kummalle. Siihen vastauksen tietää Nuren lisäksi vain Hans Backe ja Hannu Tihinen. Tiistain Kosovo-pelin jälkeen Huuhkajilla on kaikki mahdollisuudet olla jo kahden ottelun voittoputkessa. Oi Suomi on!

Categorised in: Uncategorized

This post was written by Juska