Jälleen yhdet Huuhkajien karsinnat ohi

Jälleen yhdet Huuhkajien karsinnat ohi

Eihän sitä kukaan tosissaan odottanutkaan, että Huuhkajat selviytyisivät MM-karsinnoista jatkoon, koska Euroopassa jalkapallon taso on vain niin kova ja MM-lopputurnauksen maanosakiintiöpaikat vähissä. Mutta taas kerran tästä karsinnasta jäi suuhun vain väljähtynyt maku, taas kerran kaikki oli ohi jo muutaman ensimmäisen pelin jälkeen ja taas kerran tehtiin ryhtiliike itselle merkityksettömissä peleissä. Tämä näytelmä on jo niin nähty – aivan liian monta kertaa – eikö olisi aika jo muuttaa käsikirjoitusta?

Huuhkajat ja Suomi-futis kävivät tämän karsinnan aikana pelillisesti ja henkisesti niin syvissä vesissä, etteivät sitä ulkopuoliset voi välttämättä oikein edes käsittäa. Ei varsinkaan sitä taustaa vastaan, että kaikki asiat suomalaisessa jalkapallossa ovat koko ajan kehittyneet vain parempaan suuntaan: harrastajamäärät kasvavat, olosuhteet ovat kehittyneet paremmiksi uusien tekonurmien myötä, reenaamisen määrä on varmasti riittävää ja valmennukseen on syydetty euroja. Jokin tässä yhtälössä, jota myös pelaajakehityspoluksi kutsutaan, ei kuitenkaan toimi. Ehkä asia on kuten Ari Virtanen kirjoitti Hesarin analyysissään Huuhkajien karsinnoista virherekrytoinnit maksavat. Ne maksavat sekä euroissa että varsinkin futislippulaivamme täydellisenä sukeltamisena, menetettynä kahden vuoden jaksona ja se puolestaan antaa koko suomalaisen jalkapallon tilasta lähinnä surkuhupaisan kuvan. Varsinkin jos sitä – taas kerran – vertaa vaikka samassa lohkossa pelanneeseen 300 000 asukkaan Islantiin, joka raivasi tiensä – taas kerran – lopputurnaukseen. Käsittämätöntä, taas kerran, molemmilta!

Jos tehdään oletus, ettei vika olisi materiaalissa eli pelaajapopulaatiossa, vaikka toki sitäkin jo itketään että paras materiaali ajautuu jääkiekkoon, jäljelle jäisi vain valmennuksen osaaminen ja laatu. Milloin herätään siihen, että jos halutaan toisenlaista lopputulosta, pitäisi myös jotain tehdä toisin? Nyt hieman kärjistäen palkattiin ammattivalmentajiksi niitä samoja seuravalmentajia (lue = entisiä pelaajia), jotka valmensivat niitten samojen 80- ja 90-luvulla omaksuttujen periaatteittensa kanssa ja jotka olivat tehneet ne samat virheet jo ”amatööreinä” ja nyt vain jatkoivat saman tekemistä palkoillisina. What’s the difference lopputuloksen näkökulmasta?

MyCoazhilla on Huuhkajat-dataa karttunut jo monia kymmeniä pelejä useamman valmentajan ajalta. Pelianalyysit on tehty oikeastaan kaikista Huuhkajien karsinta- ja ystävyysotteluista, jotka vain ovat joltain yleisiltä kanavilta tulleet. Käytännössä se on tarkoittanut yleensä sitä, että datapaketista puuttuvat vain talven harjoitusturnausten pelit. Helsingin Sanomien urheilutoimittaja Ari Virtasen pyynnöstä tein koonnin päättyneistä MM-karsinnoista ja tutkimme muutamalla jalkapalloanalytiikan avaintunnusluvulla (Football KPI’s), onko Huuhkajien peli muuttunut, kun Kanerva otti päävalmentajuuden ja jos niin miten.

Päähuomioita on kaksi: kyllä peli on muuttunut selvästi parempaan suuntaan. Jos MyCoazh Score oli karsinnan alussa Backen alaisuudessa 7,05 on se Kanervan johdolla ollut 7,70. Score on arvosana, jonka jokainen pelannut pelaaja saa ja joka muodostuu pelaajan pallollisista ja osin pallottomista tapahtumista (Actions), niissä onnistumisista ja epäonnistumisista. Se vaihtelee 4-10 välillä ja kaikkien pelaajien Scoren keskiarvosta muodostuu joukkueen suorittamista kuvaava Team Score. Jos MyCoazhin Team Score on noin 7, joukkue yleensä häviää pelinsä, noin 7,50 Scorella pelaa useimmiten tasureita ja yli 8:n Scorella puolestaan yleensä voittaa pelinsä. Arvosana toimii samalla tavalla yksittäisten pelaajien kohdalla, noin 7,5 autat joukkuettasi pelaamaan tasuria, lähempänä 8:n tai sen yli Scorella pelaat hyvin ja alle 7 Score ei ole riittävän hyvää  suorittamista ottelujen voittamisen näkökulmasta. Arvosanaa voidaan laskea puoliajoittain, koko pelistä tai koko karsintarupeamasta.

Parannusta on tapahtunut valmentaja vaihdoksen jälkeen sekä puolustamisessa että hyökkäämisessä ja ennen kaikkea tulee tunne, että varsinkin peleihin valmistautumisessa ja vastustajan vahvuuksien poispelaamisessa on otettu isoja hyppäyksiä eteenpäin. Miten tätä voi tutkia? No, ensinnäkin tietysti toteutuneiden maalien muodossa, jotka Backen aikana olivat 0,75-1,50 ja Kanervan 1,00-1,17, mutta vielä parempaa infoa antaa maaliodotusarvot eli xGs (Expected Goals), jotka olivat Backen aikana 0,81-2,31 ja Kanervan 1,13-1,29. Erot ovat huomattavia. Kuitenkin pitää myös muistaa, että otokset ovat pienet, kun Backen alaisuudessa pelattiin vain 4 peliä karsintoja ja Kanervan 6.

Edelleen pitää myös muistaa, ettei kyse ole pelkästään Kanervasta vaan koko hänen valmennustiimistään. Julkisuudessa on paljon puhuttu Mika Nurmelan roolista ”pelaajien valmentajana”, mutta unohtaa ei sovi myöskään videoanalyytikko Henri Lehtoa tai valmentaja Kari Martosta, joista jälkimmäisen vastuualueesta ei tosin ole hirveästi ulospäin tihkunut tietoa. Valmennustiimiä johtaa tietysti päävalmentaja Markku Kanerva ja hän tekee lopulliset ratkaisut. Hans Backe jää Huuhkaja-valmentajien tilastoissa ylivoimaisesti kaikkien aikojen surkeimmaksi tosin osin täysin omaa syytään, koska hän halusi pelata ensin maailman kovimpia futismaita vastaan (Belgia, Italia ja Saksa). Ehkä suunnitelma olisi ollut hyvä, jos Suomi olisi pystynyt edes joitain vastaan uskottavaan puolustustaisteluun, mutta nyt saldona oli vain onnekas tasuri Belgiaa vastaan. MyCoazh Team Score koko Backen ajalta on umpisurkea 6,6 ja sillä ei todellakaan jalkapallopelejä voiteta.

Ari Virtasen mukaan Backen valinnan takana oli kolmikko edesmennyt Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja, laji-ikoni, kuningas Jari Litmanen ja Palloliiton pääsihteeri Marco Casagrande. Mielenkiintoista olisi tietää mikä oli Hannu Tihisen rooli ja ennen kaikkea kumpi antoi rukkaset kummalle, kun Mika Nurmela ei ollut Backen valmennustiimissä, mutta nyt jälleen Kanervan tiimissä hän on. Se on tiedossa, että neuvonpitoa Tihisen johdolla Backen ja Nurmelan välillä käytiin, mutta keskustelujen sisällöistä ei ole tietoa. Ehkä Backe halusi mieluummin tuntemansa Ikäläisen tai sitten Nure vain oli riittävän fiksu kieltäytyäkseen?

Jos vertaillaan pelkästään pallonhallintaprosentteja huomataan, että ”eteenpäin on menty”, mutta ei Suomi edelleenkään koko pelin tilastoissa niissä juhli. Backen aikana pallonhallintaprosentti karsinnoissa oli 40%, Kanervan  44%. Moni kuittaa keskustelun pallonhallinnasta, ettei pelkällä pallonhallinnalla otteluja voiteta. Se on totta siinä mielessä, että pallonhallinta on vain mahdollistaja ei itsetarkoitus, mutta pallonhallinnalla saavutetaan itse asiassa myös useampia tavoitteita samanaikaisesti. Olennaista on toki se, millä kentän osa-alueella pallonhallinta tapahtuu. Yhtään jalkapallopeliä ei kuitenkaan ole koskaan voidettu ilman pallonhallintaa (tähän taisi tosin olla Mika Hilskalla jokin tarina, joka sitten lienee poikkeus säännnöstä). Pallonhallintaa voidaan tutkia puoliajoittain tai jonkun taktisen muutoksen/pelaajavaihdoksen jälkeen ja siihen liittyvä nyrkkisääntö on se, että 40-60 pallonhallinnalla ei altavastaajalle hyvä heilu.

Kanervan aikakaudella selvä pallonhallintaan liittyvä trendi on ollut se, että toisella puoliajalla BallPoss-luvuissa ollaan selvästi petrattu, vaikka joskus ensimmäiset puoliajat ovat olleet aika toivottomanoloisia. Selkein esimerkki tästä oli tietysti Kroatia-vieraspeli, jossa 32-68% pallonhallinta kääntyi Kroatian maalin jälkeen Suomelle 54-46% ja oli koko toisella puoliajalla kaiken kaikkiaan 48-52! Sama trendi on nähtävissä lähes kaikissa Kanervan johtamissa karsintapeleissä ja siksi emme usko sen suhteen pelkkään sattumaan. Suomella on ollut jälkikäteen arvioituna, toimivana melko inhorealistinen taktiikkana ottaa ensimmäinen puoliaika vastaan ja säästää energiaa toiselle puolijalle, jolloin vähän hyökkäävämmällä ryhmityksellä pyritään iskemään kuten viimeisessä Turkki-pelissä. Parhaitenhan tämän peliryhmitysten muutoksen näkee jälkikäteen Passing Mapseista, jotka kuvaavat sekä keskimääräisen paikan, josta jokainen pelaaja peliä rakentaa sekä yleisimmät syöttösuunnat mihin kukin onnistuneesti palloja toimittaa. Kyse on siis toteutuneista, onnistuneista asioista, ei siitä mikä on ollut tavoitteena tai kuvana valmentajan valkotaululla. Pelissä on aina se ikävä vastustaja, jolla on taipumus pyrkiä hankaloittamaan vastustajan tekemistä ja sitä kautta vaikuttaa lopputulemaan sekä pelinrakennuksessa että lopputuloksessa.

Kuvaparissa CRO-FIN pelin ensimmäisen ja toisen puoliajan Huuhkajien PassMaps

Suomen murheenkryyni alkukarsinnoissa ja jo pidempään on ollut heikko puolustaminen varsinkin oman boxin sisällä erikoistilainteissa ja yleensäkin keskityspalloissa. Paulus Arajuuren myötä on pääpallojen kaksinkamppailuluvut kehittyneet parempaan suuntaan (Backen alaisuudessa 70%, Kanervan 75%). ”Hymyilevä Jätti” on joissain peleissä todellakin dominoinut molempien boxien pääpalloja. Huomionarvoista on kuitenkin ollut, että näihin ”oman pään keskitystalkoisiin” ovat osallistuneet kaikki pelaajat kärkipelaajia myöten. Mutta samanaikaisesti myös laitapakkien pelaaminen on parantunut selvästi.

Syöttöketjut kulkevat totta kai pallonhallinnan kanssa käsikädessä, mutta ne antavat myös viitteitä siitä, että valmennus on pystynyt tarjoamaan pelaajistolle toimivia pelinrakennuksen malleja, joilla vastustajan prässi pystytään purkamaan ja murtautumaan maalintekotilanteisiin. Backen alaisuudessa peleissä oli keskimäärin 25 yli neljän syötön syöttöketjua/peli ja Kanervan alaisuudessa 33. Myös syöttöprosentit ovat parantuneet alkukarsinnan Backen 78%:sta Kanervan 84%:een.

Karsintojen kolme ensimmäistä peliä olivat pelillisiä katastrofeja kaikki, vaikka Kosovoa vastaan kotona pelattiin 1-1 tasuri ja vaikka Islanti- pelissä näennnäisesti oltiin lähellä voittoa tai ainakin tasapeliä. Pelien analysointi tilastollisesti tuo mukanaan sellaisen lisäarvon, ettei sen  jälkeen enää tarvitse jälkikäteen jossitella: tietää miten ottelu olisi pitänytkin päättyä tai miten se olisi voinut päättyä. Islanti-pelissä maaliodottamat olivat 1,00-3,25 kotijoukkue Islannille ja ottelu kestää sen 90 + epämääräisen lisäajan, vasta sen jälkeen katsotaan mitä tulostaululla seisoo. Kroatia-pelissä Ratinassa yritettin Hans Backen johdolla inhorealistisella puolustamisella estää  Kroatian voitto (7 puolustavaa pelaajaa!), mutta paine muodostui silti liian kovaksi. Backen kaikin tavoin surullisen ajan (saldona 11 maaottelua 0 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota) parhaaksi karsintapeliksi nousi Ukraina-vieraspeli, josta siitäkin tuli lopulta 0-1 tappio ja se sinetöi lopulta hänen potkunsa. Ironistahan tässä on tietenkin se, että tästä pelistä Huuhkajat olisivat jo voineet saavuttaa enemmän, tasurin, mutta tähdet eivät olleet kohdallaan Backen näkökulmasta.

Kuva: FIN-KOS Nähdäänköhän Roman Eremenkoa enää koskaan Huuhkajissa tai Kanervan Huuhkajissa?

Rive Kanervan uusi tuleminen alkoi sekin mollivoittoisissa merkeissä, kun Turkki pöllytti Huuhkajia 0-2. Suomi oli pelissä näennäisesti ok mukana, mutta käytännössä tappio oli ansaittu. Esimerkiksi tässä pelissä Suomi pystyi nostamaan pallonhallintaprosenttinsa jo 50:een, mutta xGs olivat 0,25-1,50 Suomi ensin mainittuna.

Ukrainaa vastaan kotipelissä lähes kaikki Football KPI’t olivat jo lähes ok tasoa, mutta vieläkään se ei voittoon asti riittänyt. Ensimmäisen puoliajan hyvä pelaaminen valui hukkaan, kun tämän pelin keskikentän kapellimestarin Mosan suorittaminen heikkeni toisella jaksolla. Mosan ensimmäisen puoliajana MC Score oli 8- ja hän todellakin orkesteroi hienosti Huuhkajien peliä. Toisella puoliajalla hänen Scorensa valahti 6:een ja uskallus pelata eteenpäin loppui. Kun Twiittasin tämän @MyCoazh Football ’n tilillä, sain närkästyneen kommentin Henri Lehdolta, jossa hän puolusti ”omiaan”. Vähän tämän jälkeen myös julkisesti todettiin se vamma, joka Mosaa vaivasi ja jonka takia hän ei pelannut enää loppukaudesta HJK:ssa. Mosalla oli tässä pelissä ensimmäisellä puoliajalla 183 sekuntia PlayerBallTime eli pallollista peliaikaa, josta ajasta hän pystyi pitämään pallon omilla 73 prosenttisesti, hänen Activity oli 43 ja SuccRate 81% ja syöttöprosentti omille 80%, jotka ovat keskikentän ytimen pelaajalle ok hyviä lukemia. Toisella puoliajalla hänen BallPlayTime oli peräti 250 sekuntia, mutta BallPoss vain 55%. SuccRate oli edelleen 70% ja syöttöprosentti omille 84%. Mosan syöttöjen etenemä oli puoliajoittain laskettuna metreinä 671 ja 575. Huge difference (15%) ja kun tähän vielä lisää sen, ettei hän pelannut palloa aktiivisesti enää ylöspäin, ratkaisi se koko pelin näin jälkiviisastellen. Mutta ei, emme syytä Mosaa, vaan valmennuksen olisi asiaan pitänyt reagoida aikaisemmin. Mutta ehkäpä he tiesivät paremmin, ettei penkiltä olisi myöskään parempaa ratkaisua löytynyt. Tämä on kuitenkin suurin yksittäinen syy, miksi kyseinen ottelu hävittiin: keskikentän moottorilta loppui bensa tai uskallus.

Islanti-peli oli Huuhkajilta aika napakymppisuoritus oikeastaan millä tahansa mittarilla. Suomi pelasi Islannin vahvuudet pois ja varjeli lähes täydellisesti omaa maaliaan. Huuhkajien nousun takuumiehiksi pelasivat itsensä Paulus Arajuuri ja Tim Sparv. Tästä pelistä puhuttiin yleisesti, että Huuhkajat voittivat Islannin heidän omilla aseillaan. Huuhkajilla oli kuitenkin 248 sekuntia pallollista peliä kentän viimeisellä 20 metrillä, se oli näiden karsintojen paras lukema. Kova oli myös Aerial Duels voittoprosentti 72%. Islanti-pelissä Huuhkajien Team Score oli 7,9 ja xGs 2,50-1,25.

Kuva: FIN-ISL ensimmäinen ja toinen puoliaika, Huuhkajien karsintojen paras peli

Kosovo-peli vieraissa oli kliinisen jalkapallon 1-0 voitto, vaikka pelillisesti Huuhkajat eivät tasuria enempää olisi tästä pelistä ansainneet. Ainut tunnusluku, joka oli huippuluokkaa tässä pelissä oli syöttöprosentti joka nousi 87:ään.

Kroatia-peliä on jo ansiokkaasti ruodittu useaan otteeseen. Se on malliesimerkki sekä vastustajan valmennuksen virheratkaisuista että Huuhkajien nappiin onnistuneista taktisista ja pelaajavaihdoksista. Tuskin kukaan (ainakaan joukkueen ulkopuolinen) jaksoi uskoa ensimmäisen puoliajan 32-prosentin pallonhallinnan jälkeen ja varsinkaan kotijoukkueen johtomaalin jälkeen enää edes tasuriin. Mutta toisella puoliajalla pallonhallinta kääntyi Suomelle Kroatian maalin jälkeen ja kuvaavin on todellakin tuo syöttöketjujen määrä: (Sequency = vähintään neljän syötön syöttöketju) ennen Kroatian maalin koko pelissä vain yksi Huuhkajilla, maalin jälkeen 17! Ei ihme, että Kroatian valmentajalle tuli tämän pelin jälkeen kenkää. Tasapeli Kroatiaa vastaan vieraissa oli näiden karsintojen sikakovajuttu, kun huomioi heidän panoksensa pelissä sekä heidän Ratitic, Modric, Perisic ja Brozovid keskikenttänsä. Paperilla ehkä tällä hetkellä maailman paras keskikenttä, mutta Huuhkajia vastaan pelkkää paperia.

Karsintojen viimeisessä pelissä, jossa panoksena oli vain molempien maiden kunnia, tasapeli Turkkia vastaan oli myös lopulta hyvä suoritus, vaikka siinä pelissä jopa voitto olisi ollut mahdollinen, kuten Team Score 8,0 antaa viitteitä.

Kuva: FIN-TUR pelin MVP Robin Lod

Mitä Huuhkajat oppivat näistä karsinnoista? Toivottavasti uudelleen uskomaan omaan tekemiseensä. Lukas Hradecky näytti jo mallia kertomalla olevansa kyllästynyt kuulemaan hehkutusta Kroatia-vieraspelin tasurista, hänen mukaansa se pitää olla jatkossa normi- ja minimitulos. Selvästi Kanervan valmennustiimi oppi sekä lukemaan vastustajan peliä etukäteen ja pelin aikana että tekemään oikeita taktisia valintoja ja muutoksia pelinaikaisesti. Kanerva ajoi 7 uutta pelaajaa Huuhkajiin, joka totta kai lupaa jatkoa ajatellen hyvää, koska fakta pitkissä karsinnoissa vain on, ettei nk. parhaimmalla kokoonpanolla montaakaan peliä käytännössä päästä pelaamaan. Jos miettii näidenkin karsintojen ja harkkapelien pelaajien poissaolojen syylistaa, tulee hyvin elämän moninaisuuden kirjo esille: kokaiinikäry, häät, lukuisat erilaiset loukkaantumiset, seurajoukkueiden toiveet ettei rasiteta liikaa, (kunnioitettava) päätös olla pelaamatta aikaisempaa kotimaataan vastaan ja sitä rataa. Todennäköisesti hauskimmat syyt pysyvät pelkästään valmennustiimin tiedossa. Vielä emme sentään ehtineet edetä siihen vaiheeseen, jolloin Huuhkajien pelipaita ei enää olisikaan ylpeyden aihe, haluttava tai tavoiteltava asia. Kovin kaukana siitäkään ei näissä karsinnoissa tosin käyty. Suomen onni on se, ettei kukaaan suomalaisista futareista ole (vielä?) niin iso futismaailman stara, että myöskään pystyisi maajoukkuekutsusta kieltäytymään. Ehkä sekin päivä joskus vielä on edessä.

Mitä analytiikkaosasto oppi karsinnoista? Jalkapalloanalytiikka menee maailmalla hurjaa vauhtia eteenpäin ja se on se osio, josta myös etua voidaan oikein tehtynä saada. Mutta sitä ei saada ostamalla tilastoja venäläiseltä tilastointifirmalta, joka samalla kun palvelee joukkuetta myy samat tilastot myös vastustajille.

Näiden karsintojen uusia avaintunnuslukuja olivat mm. nuo Sequenciet (syöttöketjut), esimerkiksi viimeisen 20 metrin pallonhallinta-ajat (ATT20m BallTime) sekä oman pään viimeisen 20 metrin virheet tai vaikka eroteltuna pelkät keskitysten voittoprosentit. Parhaiten peliä kuvastavia tunnuslukuja ovat kuitenkin edelleen GD (maaliero), xGD (maaliodotearvon ero), ShOGD (maalia kohti laukausten ero), ShALLD (kaikkien laukausten ero), pallonhallintaprosentti sekä MyCoazhin oma arvosana (MC Score), joka muodostuu siis kaikesta pallollisesta suorittamisesta ja tärkeimmistä pallottomista teoista tai tekemättä jättämisistä. Kuvaavia ovat myös vastustajan pelinrakennusta kuvaavat Passing Maps sekä pallonhallinnan vieminen yksittäisen pelaajan tasolle (PlayerBallPoss tai PlayerBallTime). Maajoukkueanalytiikan haaste on tietysti pelien eli n:n vähäisyys. Nytkin karsintapelejä oli vain 10 ja juuri siksi on tarvittu paljon harjoitusmaaotteluita. Nations Leaguen avulla saadaan merkityksellisiä ja lähtökohdaltaan tasaväkisiä maaotteluita enemmän, siksi se on varmasti hyvä uudistus kaiken kaikkiaan.

Pelaajittain Huuhkajien tuki ja turva on Lukas Hradecky (MyCoazh Score 8,7). Hän tekee pelissä kuin pelissä yhden tai kaksi huippupelastusta, jolloin Suomen tuloksellinen menestyminen mahdollistuu. Hän myös pelasi kaikki karsintapelit. Toki 10 peliin mahtuu myös virheitä, mutta hän on ehkä jo nyt maailman 20 parhaimman maalivahdin joukossa, suurimpana vahvuutena suoritusvarmuus ja kehityskäyrä on edelleen nousussa. Hradeckyn torjuntaprosentti oli koko karsinnoissa 70%, vaikka yksistään tuo luku ei paljon nykymaalivahdin tekemisistä kerro. Laukauksia/peli oli näissä karsinnoissa 4,7 ja joissakin peleissä hänellä oli Huuhkajista eniten pallokosketuksia!

Ilahduttavaa on myös se, että Niklas Moisander on pääsemässä vihdoin ja viimein takaisin ”omalle tasolleen” -  sitä on odotettu (MyCoazh Score 8,2). Moisander oli topparina ”liian kiltti” ja koomaili muutamia harhasyöttöjä karsintojen alkuvaiheessa. Moisanderin kaksinkamppailujen voittoprosentti on itse asiassa hyvä 73%, mutta hänelle tuli lähes jokaisessa pelissä vähintään yksi iso puolustuspään virhe (DefError). Moisanderin syöttöprosentti omille oli koko karsinnoissa 80% ja pitää muistaa, että hän syöttää myös peliä avaavia ja murtavia syöttöjä.

Huuhkajien pelien paraneminen ajoittui melko tasatahtiin Sparvin (MyCoazh Score 8,3) pelille paluun kanssa. Sattumaa vai ei, sitä on vaikea sanoa, mutta hänhän oli Kanervan luottopelaaja jo U21:sten lopputurnauksessa, jossa myös sen ajan ikäluokkansa ”paras” pelaaja Roman Eremenko ei syystä tai toisesta ollut Kanervan käytettävissä. Sparvistahan puhutaan, ettei hänen jalkapallollinen neroutensa oikein tule statistiikalla esille. Uskallamme olla eri mieltä, kuten jo MC Score 8,3, BallPoss 87% ja SuccRate 85% osoittavat. Ehkä hänen BallPlayTime 166 sekuntia peliä kohden on se, jossa hänen ”vähäeleisyytensä” näkyy.

Kanervan alaisuudessa hyvälle suorittamisen tasolle pääsivät myös Paulus Arajuuri (Score 7,9), Sauli Väisänen (Score 8,5), Juhani Ojala (Score 8,3), Perparim Hetemaj (Score 7,9) ja Joel Pohjanpalo (8,0).

Paulus Arajuuren PlayerProfile

Karsinnoissa vain Hradecky pelasi kaikki 10 ottelua ja 9:ssä esiintyivät Arajuuri ja Pukki. Muut runkopelaajat olivat puolustuksessa Moisander, Arkivuo, Raitala ja Väisänen, keskikentällä Hämäläinen, Lod, Hetemaj, Schuller, Ring ja Lam sekä hyökkäyksessä Markkanen ja Pohjanpalo. Kun pelaajista saadaan noin 10 pelin pelianalyysit, pystytään jokaisesta pelaajasta piirtämään PlayerProfile, joka kuvastaa kyseisen pelaajan keskimääräistä suorittamista tietyssä roolissa tietyntasoisia vastustajia vastaan (Quality of Competition). Työn alla on xGs lukujen ”jyvittäminen” myös yksittäisille pelaajille. Esimerkiksi Teemu Pukin xGs-lukemat olivat näissä karsinnoissa 0,14-0,06, joka tarkoittaa sitä, että hän oli keskimäärin pelissä rakentamassa 0,14 maalia ja hänen suoritustensa takia vastustajan maaliodottama kasvoi 0,06:lla. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Pohjanpalon vastaavat lukemat olivat 0,43-0,08, joten Jollen lempinimi ”Danger” on perusteltu ja Pukin ”Ilkeä-Pukki” toimii nähtävästi vain Bröndyssä.

Ohessa kuvassa yhteenveto koko MM-karsinnoista MyCoazhin avain tunnusluvuilla (MyCoazh Team Score, GD, xGD, ShOGD, ShALLD), josta näkyy yhdellä silmäyksellä miten karsinta Huuhkajien näkökulmasta eteni.

Categorised in: Uncategorized

This post was written by Juska